tiistai 1. maaliskuuta 2016

Esikuvien merkitys

Viime viikonloppuna olin seuraamassa hiihdon maakuntaviestiä Savonlinnassa. Viestihän on perusajatukseltaan kuin suunnistuksen Halikkoviesti tai 25manna: joukkueeseen tarvitaan hiihtäjiä nuorista ja ikäsarjalaisista, sekä miesten että naisten sarjasta. Olen aina pitänyt tästä tavasta testata seuran tai maakunnan urheilijoiden tason laajuutta. Tarvitaan kovat pääsarjalaiset, mutta toisaalta aivan yhtä tärkeitä ovat juniorit ja hieman kauemmin elämästä nauttineet urheilijat.

Nuorempana juurikin Halikkoviesti ja Ruotsin vastine, 25manna olivat kauden kohokohtia. Jälkimmäisen hohdokkuutta lisäsi tietysti se, että pikkupoika pääsi laivalle ja taxfree- myymälään ostamaan kilokaupalla karkkia. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin päästä samaan joukkueeseen sen aikaisten idolieni kanssa. Koska Jukolan Viestiin ja Tiomilaan olin vielä alaikäinen, oli mahtavaa päästä ”voittavaan joukkueeseen” suunnistustähtien kuten Simo Martomaan ja Mikael Boströmin kanssa.

Vuosien vieriessä idolien ja esikuvien merkitys omaan tekemiseen on luonnollisesti vähentynyt, mutta edelleen katson noita lapsuuden esikuvia kunnioittavasti. On hienoa sanoa, että osa noista idoleista on nykyään hyviä ystäviäni, yksi jopa henkilökohtainen valmentajani.

Suomalaisen huippu-urheilun ollessa hienoisessa aallonpohjassa esikuvien ja idoleiden merkitys kasvaa. Media myös ruokkii meitä väärillä mielikuvilla, että koko Suomen huippu-urheilu olisi pohjamudissa. Pienillä median silmien ulottumattomissa olevilla lajeilla menee hyvin, ja menestystä tulee vuodesta toiseen. Se, että takavuosien superlajit, mm. mäkihyppy, kyntävät nokallaan, ei tarkoita sitä, että Suomi olisi tippumassa huippu-urheilumenestyksen kartata. Näin en ainakaan itse usko, koska nuori sukupolvi tekee vahvaa tulemista ainakin suunnistuksessa, yleisurheilussa ja monessa muussa lajissa.

Lapsille ja nuorille esikuvat innoittavat lajikokeiluja, ja sitä kautta kehittyy uusia tulevaisuuden toivoja. Uskon, että moni 20- vuotias NHL pelaaja on lapsena haaveillut olevansa isona Teemu Selänne. Tämän hetken maajoukkuehiihtäjien esikuvina ovat olleet karpaasit ja Marja-Liisa Kirvesniemi. Ehkäpä tällä hetkellä suunnistusta aloittavat haaveilevat olevansa joskus minnakauppeja tai janilakasia. Persoonalliset, mielenkiintoiset sekä hyvin menestyneet urheilijat antavat lapsille mahdollisuuden unelmoida. Kaikki lähtee unelmasta, haaveesta, joka ajan myötä voi muodostua tavoitteeksi, joka on saavutettavissa.

Mieleeni on jäänyt todella vahva muistijälki siitä, kun nuorena pääsin juttusille esikuvieni kanssa. Tunne oli huumaava ja se entisestään lisäsi bensaa haaveilun liekkeihin. Samankaltainen huumaava tunne tulee nykyään, kun nuori suunnistajanalku pyytää minulta nimikirjoitusta tai kysyy urheiluaiheisia kysymyksiä. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka tärkeä hetki se on nuorelle, ja haluan antaa heille samankaltaisen tunteen mitä itse olen joskus kokenut.


Auringonlasku Portugalin tapaan.

1 kommentti:

Kokkens kirjoitti...

Hieno kirjoitus ja asiasta. Arvostan suuresti!