Kisoja

Itseluottamus on kyllä ihmeellien asia. Silloin, kun se on kohdillaan niin tuntuu, että lähes kaikki asiat onnistuu. Puhun lähinnä urheiluun liittyvästä itseluottamuksesta. Toinen asia, jonka taas kerran olen huomannut on terveyden merkitys. Vaikka opiskelukiireiltä ammattimaista harjoittelua en ole pystynyt toteuttamaan niin kropan ollessa terve on kuntokin lähtenyt nousemaan. Ylihuomenna saan alkaa kokeilemaan ammattiurheilijan elämää, koska koulu on vihdoinkin paketoitu tältä keväältä. Valitettavasti tulot ovat nollissa eli se puoli ammattilaisuudesta jää vielä kokematta :) Eli ei pysty hankkimaan vielä Ferrareita sun muita.

Pari viikkoa sitten päätin pikkumäkiprojektin Joutsenon rajarasteille. Kisa meni yhtä vajaan minuutin pummia lukuun ottamatta tuubiin. Mukava kisa, paljon pitkiä välejä ja suppa-alue oli priimaa.

Tulokset
Kartta

Isot kisat, jos nyt Prismarasteja voi sillä nimellä kutsua , alkoi myös varsin asiallisesti. Itse asiassa koko kilpailuun ei ollut tarkoitus lähteä, koska muistelin, että kyseinen kisa on normaali suomalainen kisa eli 6km ja 25 rastia. Sattumalta selailin kisakalenteria ja huomasin, että kisahan juostaan 1:15 000 kartalla, joka on varsin harvinaista Suomessa nykyään ja matkakin sellainen semi-pitkämatka. Oliskohan Suomessa tarjolla neljä kisaa vuodessa, jossa pääsee suunnistamaan kartalla, jonka mittakaava on 1:15 000... Suurimmat vaikeudet oli heti ensimmäisellä välillä, jossa optimireitin löytäminen otti oman aikansa. No, se onneksi löytyi ja sain hyvän tatsin suunnistukseen. Muutama pieni virhe tuli leivottua, mutta kokonaisuudessaan kisa oli hyvää pitkänmatkan työstöä. Itseluottamus nousi taas yhden pykälän.

Tulokset
Kartta

Viimeisenä sitten se rintti.

Miun mielestä kyseinen kisa ei aivan niin paska ollut mitä porukka on kirjoitellut omissa blogeissaan ja S.netissä. Jotenkin tuntuu absurdilta ajatukselta, että muutama rasti "metsässä" pilaa koko sprintin luonteen. Itse en pysty rehellisesti sanomaan, että karsinnan alku olisi metsäsuunnistusta saati pikamatkaa.

Karsinnassa lähdin viimeisten joukossa ja oman vauhdin arvioiminen oli varsin helppoa, kun samaan aikaan lähti pari kovaa sprinttitykkiä. Pisimmällä välillä tipuin vähäksi aikaa kartalta, jossa menetin aikaa kymmenisen sekuntia ja sen jälkeen oli pakko murjoa täysillä loppurata, jotta pääsee A-finaaliin. Loppujen lopuksi mitään hätää ei tippumisen suhteen ollut vaan olin karsintaeräni viides ja ensimmäinen tavoite oli saavutettu; pääsy A-finaaliin.

Karsinnan ja finaalin välissä aikaa oli viitisen tuntia. Tämä väli on yleensä ollu aika vaikea. Pitäisi malttaa olla vaaka-asennossa ja välttää höntyilyä jalkojen päällä. Jossain vaiheessa ja myös tällä kertaa iskee niin kutsuttu kisa-apatia. Ei kiinnosta yhtään ja jalat on kuin sementtiä. Tällainen fiilis tuli aika tarkalleen tunti ennen starttia. Tähän fiilikseen pitäisi löytää joku ratkaisu... Yritin hakea kisafiiliksen takaisin pitkillä alkuverkoilla ja oikeastaan kroppa käynnistyi varsin hyvin, vaikka onhan se selvää, että jalkaosasto on karsinnan ja odottelun jäljiltä melkoista velliä. Toisaalta tilannehan on sama kaikilla, joten ehkä se on sitten henkisestä kantista kiinni pystyykö sulkemaan huonon fiiliksen pois mielestä kisan ajaksi.

Suoritus oli hallinnassa käytännössä koko kisan ajan. Reitinvalinnat oli aika kesyjä ja niiden keksiminen oli suhteellisen helppoa. Ainoat virheet tuli rasteille 16 ja 17. Kuudelletoista tuli tehtyä puhtaasti väärä reitinvalinta ja seitsemälletoista klassinen virhe. Kuvittelin nousevani hieman viivan vasemmalla puolen kohti kuopparastia, mutta yht´äkkiä tipahdin suoraan kuoppaan, jossa rasti sijaitsi. Tuli pieni shokki ja jouduin pysähtymään ja tarkistamaan koodia useaan kertaan. Oma rastihan se oli ja sekoulun takia ote hävisi ja lähtö seuraavalle rastille oli säheltämistä. Lopputulokseen on pakko olla tyytyväinen, vaikka loppujen lopuksi mitalikin oli erittäin lähellä. No, jääpähän tavoiteltavaa seuraavaan kisaan :)

GPS
Tulokset

Heitetään tähän vielä tällainen. Tässä minun mielipiteeni pikamatkasta.

(Paimion Rasti)