Uusi kausi

Se on terve. Hyvin pitkä hiljaiselo blogissani saa nyt päätöksen. Kausi vuosimallia 2011 porskuttaa tulemaan hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Vaikka aina edellisen kauden päätteeksi puheet ovat kovia ja suurien muutosten aika niin harjoittelussa kuin muuallakin elämän saralla on mukamas alkamassa niin totinen tosi on kuitenkin se, että isoja muutoksia ei koskaan tule tehtyä. Puheet ja tavoitteet toki ovat suunnilleen samanlaisia kuin ennenkin eli kovia, mutta jossain määrin realistisia. Pieni fiilauksia tulee toki tehtyä vähän joka saralla, mutta kerta on löytänyt itselleen toimivan ja yksinkertaisen perussapluunan niin miksi tuota suotta muuttamaan. Omalla kohdallani suurimmat haasteet ovat edelleen terveyden kanssa, sekä opiskelun ja huippu-urheilun sujuva yhdistäminen. Kumpaiseenkin pystyy itse vaikuttamaan, mutta toisaalta joskus tauti iskee tai opintosuunnitelmassa on kurssi, jota ei yksinkertaisesti voi jättää hamaan tulevaisuuteen.


Uusi harjoittelukausi alkoi melko masentavasti. Syksyn opintojen päätyttyä oli tarkoitus aloittaa määräpainoitteinen harjoittelu, mutta en päässyt edes alkuun, kun tauti iski. Kaksi antibiottikuuria, sekä poskionteloiden punkteeraus, sekä lähellä käynyt hermoromahdus. Jopa minun mittapuullani mitattuna kolme viikkoa totaalilepoa poskiontelontulehduksen takia on jokseenkin liikaa. Jotain hyvää tässäkin tauossa oli. Tempaisin nimittäin ennennäkemättömän taitokuurin, kun en urheilemaan päässyt. Pakko kuitenkin myöntää, että positiiviset ajatukset olivat varsin kaukana tuon kolmen viikon ajan.


Hyvää tuuria oli sen sijaan se, että pari päivää ennen lähtöä Kanarian saarille alkoi olo tuntua suhteellisen terveeltä ja muutaman urheiluksi laskettavan suoritteen pystyin tekemään ennen leiriä. Toinen maininnan arvoinen "hyvä" asia oli se, että sairastelun aikana lämpömittarin elohopea pysytteli melko tasaiseen tahtiin -30 asteen tuntumassa.


Kauden 2011 ensimmäinen leiri suoritettiin siis Kanarian saarten lämmössä Maspalomasissa. Lämpötilaero Suomeen oli jotakuinkin 40-50 astetta. Heti ensimmäisinä päivinä huomasin meri-ilmaston, sekä lämpimän kelin vaikutuksen kropassa ja kolmantena leiripäivänä olin lähes terveiden kirjoissa, joskin kunto oli enemmän kuin arvoitus.


Seuraava positiivinen yllätys oli kunto.


KR:n sivuilta löytyy muutama stoori leiriltämme ja siellä juostusta "Honolulu-cupista". Tämän jutun lopusta löytyy muutama kuva ja kartta.


Pari viikkoa lumettomassa, sekä lämpimässä ympäristössä laittoi miettimään. Jos on mahdollisuus olla jossain muualla kuin Suomessa kylmpimpään vuodenaikaan niin miksi olla käyttämättä tuota mahdollisuutta. Köyhälle opiskelijalle Kanaria on melko edullinen vaihtoehto. Lämmin meri-ilmasto sopii astmaatikolle kuin nyrkki silmään ja väitän, että sairastumisriski pienenee huomattavasti verrattuna kuivaan ja kylmään pakkasilmaan. Tämä hyvänä aasinsiltana siihen, että löydän itseni melko varmasti ensi vuonna joulu-tammikuussa jostain muualta kuin Suomesta.


Maaliskuusta toukokuulle saakka ohjelmassa on melkoista rumbaa. Ulkomaan- ja kotimaanleirit, opiskelu, sekä käytännönharjoittelujakso keväällä täyttävät kalenterin hyvin tyylikkäästi. Niin ja alkaahan tuo odotettu kilpailukausi jo huhtikuun puolessa välissä. Nälkää tulevaan kauteen riittää sillä viime kaudella kilpailut jäivät minimiin vammojen ja sairastelujen takia. Ohjelmaa tulee siis olemaan varsin paljon, mutta tarkka suunnittelu opiskelun ja urheilun suhteen auttaa todella paljon ja tämän kautta on helpompi keskittyä molempiin. 


Tällä hetkellä pakkanen Joensuussa on -20 asteen tienoilla. Vaikka tykkäänkin hiihtämisestä niin liika on liika. Siis kylmyyden suhteen. Saattaa kuulostaa tissiposken puheelta, mutta tästä lähtien asetan pakkasrajan -18 asteeseen. Kylmemmässä kelissä tapahtuvan urheilun luokittelen ulkoiluksi.