SM-keskimatkasimulaattori

Heipä hei. Olen noudattanut lääkärin ohjeita lähes kirjaimellisesti eli harjoitellut normaalisti. Sen verran olen pitänyt vielä kynttilää vakan alla, että päivän toinen harjoitus on ollut jokin muu kuin juoksemalla tehty harjoite. Jokainen, joka on syystä tai toisesta joutunut pitämään taukoa juoksusta tietää millaiseksi lihakset muuttuvat, kun juoksun taas aloittaa. Voidaan puhua melko voimakkaasta jumista juoksulihaksiston osilta. Siispä olen pyrkinyt huoltamaan lihaksia entistä enemmän ja pikkuhiljaa tuntuma jaloissa alkaa olla tyydyttävällä tasolla. Juokseminen ei sinänsä ole vielä nautintoa, mutta pitkän tauon ansiosta nautin siitä silti -ihan vain huvikseni :)

Muiden tahkotessa SM-nortonkia päätin keskittyä tehokkaasti keskimatkan harjoitteluun täällä kotosalla Joensuussa. Päivä onnistuikin melko nappiin ja tällä hetkellä olo todella on kuin keskimatkan kisojen jälkeen. Tai ainakin muistelen, että jalat tuntuivat melko raskailta viime vuoden SM-keskarien jälkeen.

Karsinta

Karsintamaastoksi olin valinnut maaston, jossa en ollut käynyt. Tai sanotaan näin, että maastonosan, jossa en ollut käynyt. Toki matkalle sattui jokunen kohta, jossa olen joskus suunnistanut. Näyttämönä toimi Särkivaara. Vajaa 20km Joensuusta itään päin.

Lähtöajaksi olin arponut 9.50, jonka ajattelen olevan suunnilleen sama kuin parin viikon päästä tulee olemaan. Heräämisen jälkeen yritin toimia samalla tavalla kuin oikeana kisa-aamuna. Aamulenkin jätin kuitenkin kylmästi väliin.

Verryttelyssä törmäsin kahteen jättimäiseen irralla olevaan koiraan jotka tulivat melkoista vauhtia hampaat näkyvissä kohti. Syke pompsahti välittömästi jonnekin parinsadan huitteilla. En sinänsä pelkää koiria, mutta tämän episodin jälkeen oli aika vaikea lähteä suunnistamaan, kun joka oksan risahdus pelästytti ja aloin odotella milloin hampaat nappaavat pohkeesta kiinni. Sain kuin sainkin jutun juonesta kiinni pienten alkupummien jälkeen, kunnes tievälillä vastaan jolkotteli vielä häijymmän näköinen koira. Aloin välittömästi etsiä puuta johon kiipeän pakoon. Onneksi omistaja oli suht lähellä ja sai otuksen kiinni. Tässä meni reilu minuutti ennen kuin uskalsin jatkaa matkaa. Alkoi kieltämättä vähän sylettää irralla olevat koirat, mutta survoin loppuradan kunnialla ja aloin valmistautua iltapäivän finaaliin.

Karsinta: 5.5km/33min (Kielletty alue tarkoittaa uusia aukkoja, jotka lisäsin reenin jälkeen)



Finaali

Mielikuvitusmitalit jaettiin Kaakkurin varsin monipuolisella suunnistusareenalla. Maastostahan löytyy kangasta,suota,pienipiirteistä avokalliota,ikikuusikkoa sammalpohjalla, sekä tietysti perus harvennushakkuu shittiä. Karsinnan mennessä vähän heikosti oli lähtöaikani heti sarjan alussa klo 15.15.

Verrytellessä jalat tuntuivat aika väsyneiltä, mutta tiesin, että niin se tuntuisi muillakin (olin edelleen yksin omassa mielikuvitus SM-keskimatkamaailmassa), joten päätin viitata kintaalla koko asian. Ensimmäiseen ylämäkeen K-pisteen jälkeen passailin hieman, mutta mäen päällä avasin pellit ja päätin vetää täysillä niin kauan kuin jaksan ja sitkoilla maaliin jotenkin. Kakkosrastilla ajauduin hieman sivuun uuden metsäkoneuran johdatellessa oikealle. Lammen jälkeen suopätkällä alkoi kone savuttamaan ensimmäistä kertaa. Ratasuunnittelu oli onnistunut täydellisesti, koska lopussa piti ottaa tiukat liput happojen pursutessa korvista. Loppulenkki sujui joka tapauksessa ilman virheitä ja maalissa polviin nojaillessa totesin päivän olleen onnistunut.

Finaali: 5.5km/28.15min



Ensi viikonloppuna avaan syksyn kilpailukauden AM-keski-ja yökisoissa. Vastaan näyttäisi asettuvan Martomaata, Finceä, Nurmosta ja huhut kertovat, että itse Airilakin saattaisi ilmestyä viivalle... Mikäli Pankakosken kartonkitehdas myöntää lomaa.