Kesä tulee, minä en

Ylihuomenna tulee kaksi viikkoa täyteen melko sitkeän sorttista flunssaa. Aika normaali flunssa näin astmaatikolle. Harvoin sitä selviää muutamalla päivällä kevennettyä harjoittelua. Toisaalta kaksi viikkoa ei kaada vielä mitään, mutta kyllähän se laittaa mielen synkäksi varsinkin, kun ulkona on +20 astetta ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta.

Surullisinta tässä kaikessa lienee se, ettei kisoissa yllä fyysisesti omalle tasollaan tai ettei ylipäätään pääse koko kisoihin mistä seuraa armoton tippuminen rankinglistalla, joka taas tarkoittaa sitä, että pääsy eliittisarjaan hankaloituu tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Onhan tässä onneksi edessä SM-sprintti, jossa hyvällä onnistumisella pystyy nostamaan sijoitusta, mutta sekin edellyttää melko pikaista paranemista. Mission impossible ehkä...

Viime keskiviikkona juostiin Karjaalla PM-sprinttikatsastus. Tarjolla oli hyvinkin yksinkertaista sprinttisuunnistusta eli voidaan puhua juoksukilpailusta. Toki, jos kisa olisi ollut vain ja ainoastaan juoksua niin omalta osaltani ero kärkeen olisi ollut vieläkin suurempi. Yhden viidentoista sekunnin virheen tein radan loppuosalla (rasti nro. 18) ja kaksi pidempää rastiväliä juoksin huonosti niin fyysisesti kuin suunnistuksellisesti. Kaupunkisprinttejä on todella harvoin tarjolla, joten suurempaa kokemusta ei näistäkään ole. Ennen lähtöä totesin, että edellisen kerran olin juossut sprinttiä viime vuoden heinäkuussä nuorten MM-kilpailuissa Göteborgissa. Alkuverkassa jalat tuntui todella hyville, samoin parilla ensimmäisellä rastilla. Sen jälkeen keuhkot ylikuumeni ja happi loppui lihaksista. En muista milloin olen viimeksi tehnyt sen virheen, että osallistun kisoihin toipilaana, mutta nyt sen tein. Torstain Huippuliiga jäi näin ollen juoksematta. Tyhmyydestä sakotetaan - niin sen pitääkin olla!



Kaivelin karttakansioita aikani kuluksi. Tässäpä kevään helmet..

.

Ei otsikkoa

Käytiin eilen poikain kanssa elokuvissa. Tarkastelun kohteena oli uusi pläjäys nimeltä Enkelit ja Demonit. Kaikkihan tietää, että kyseinen elokuva perustuu Dan Brownin kirjaan. Tai on siis suora jäljennös kyseisestä kirjasta. Sama homma kävi pari vuotta sitten, kun näin samaisen kirjailin kirjasta väännetyn elokuva - petyin raskaasti. En tiedä meneekö se aina noin. Sormusten herrat olivat ihan viihdyttäviä elokuvia, kirjoja en kuitenkaan jaksanut lukea, ne oli jotenkin pitkästyttäviä. Sen sijaan Meduusan verkko oli, sekä elokuvana, että kirjana ylivoimaista priimaa. Ehkei jotkut vaan osaa niin hyvin kuin toiset, tiedä häntä.

Tässä on nyt vietetty pienimuotoista lomaa kilpailemisesta. Melko tasan kaksi väliviikonloppua ilman kilpailuja. Olisihan kilpailuja ollut ties pilvin pimein, mutta mielestäni jokaiseen kissanristimistilaisuuteen ei ole tarvetta rynnätä rankingpisteiden tai kunnian toivossa. Huomenna näyttäisi olevan SM-maastot, josta voidaan positiivisena asiana todeta, että suunnistajia on viivalla melkoinen sakki. Itse en halunnut lähteä kyseisiin karkeloihin. En ole juoksija, vaikka se näytteleekin melko suurta roolia omassa rakkaassa lajissani ja uskon vahvasti, että pystyn tekemään kovia juoksuharjoituksia muissakin tilanteissa kuin numerolappu rinnassani. Yhtä kaikki, en tuomitse ketään huomenna juoksevaa suunnistajaa vaan nostan hattua, että lähtevät itseluottamusta puhkuen ´väärän´ lajin kilpailuun mukaan!

Viime viikonloppuna oltiin Kolin melko jylhissa maisemissa hakemassa mäkikuntoa. Kantapään kautta tuli opittua taas levon merkitys. FinnSpring viikonloppu oli melkoisen kova koettelemus vielä varsin raakileelle urheilijalle. Alkuviikko kisaviikonlopun jälkeen oli liian kova - määrällisesti ja tehollisesti ja kokonaisrasitus kropassa ennen Kolille menoa oli jo varsin kova, vaikkakin fiilis oli edelleen hyvä. Ei ole tarkoitus ´mehustaa´ tekemisiämme sen enempää, mutta väitän, että ohjelma oli aika tiukka huomioon ottaen mäen määrän ja hivenen liian kovan vauhdin.

perjantai

ap: 3x10.15min (nousua Kolin huipulle viimeiset 6min)/n.7min juoksupalautus

ip: mäkilenkki 2h (nousua: paljon, vauhti: liian kova)

lauantai

ap: 4x5min mäkivetoja (vk1-vk2)/5min juoksupalautus alamäkeen+alamäkisuunnistus 18min

ip: juoksu 30min+suunnistus 70min

sunnuntai

ap: 6x1min ylämäkeen täysillä/1.45min juoksupalautus alamäkeen

ip: suunnistus 32min+suunnistus 36min (välissä n.5km siirtymä kartalta toiselle)

Aika hapokkaan olon se tarjosi maanantaille. Samaa hapokkuutta tuli lisäämään pieni nuhanpoikanen. Summa summarum, viisi viikonloppua peräkkäin kisoissa tai leirillä, matkustelut, kova harjoittelu ja kevätflunssabakteerit, sekä siite-ja katupölyt. Ehäpä siinä on riittävästi syitä pikku kohään. Pikku takaiskun inspiroimana on pakko päättää tämä juttu kunnon kliseeseen: se mikä ei tapa, vahvistaa :)

Happomäen uhri

Happo-Aaro ja coutsi-Pipo

More photos by Jan

Kansallista touhua

Maantiepyöräilykausi on sananmukaisesti polkaistu käyntiin. Pienien huoltotoimenpiteiden jälkeen Peugeottini rullasi kuin unelma -ainakin alamäkeen. Pyöräily sopii täydellisenä huoltoliikuntana minun koneistolle. Ei tule samanlaista tärähdystä kuin juoksussa ja maisema vilisee silmissä mikä sopii hyvin ylivilkkaalle mielelle. Eilen heitin seitenkymppisen vajaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Jonkun verran on istumalihakset kovilla, mutta sitähän se on.

Viime viikot ja ennen kaikkea viikonloput ovat olleet kohtullisen hektisiä kisojen sun muiden karkeloiden takia, lähinnä kuitenkin kisojen. Siljarastit oli ja meni. Olin heikko oikeastaan jokaisella osa-alueella aina suunnistuksesta maastojuoksuun. Kisa sinänsä oli ihan hauska perhosineen ja kameroineen, vaikka en kuulukaan kikkailu-kolosuunnistus-koulukuntaan. Paljon jäi mietittävää. Huiput on huippuja, kansalliset miehet kansallisia miehiä, nämä seikat tuli varsin selväksi.

FinnSpringi toi mukanaan yhden uudenkin asian: OIKEAN normaalimatkan. Junnusarjoissa pitkämatka on yleensä reilu kymmenen kilometriä, yleisessä sarjassa samainen matka on yleensä yli viisitoista kilometriä. Tällä kertaa kuusitoista. Kevätleireilyn puute tai niillä sairastaminen ei varsinaisesti tehnyt kynnystä pitkälle matkalle matalammaksi ja heti K-pisteeltä lähtien juoksu oli varsin tahmeaa - nimenomaan maastossa, joka tällä kertaa oli vielä poikkeuksellisen brutaali megaluokan varpuineen ja soineen. Saattoi siellä muutamalla aukollakin olla risu poikineen. Lyhyet, fyysisesti helpot välit sujuivat melko hyvin, mutta pidemmillä väleillä meno jäi samaiseen marrimiseen joilla sorvailin lyhyet välit. Toki osaamattomuuteen suunnistuksen ja maastojuoksun suhteen löytyy varsin selvä syy: lumi. Kävin nimittäin tänään ensimmäisen kerran tekemässä suunnistusharjoituksen Joensuussa sitten viime marraskuun. Lunta ei enää ollut, mutta maa oli tietysti vielä jäässä siellä täällä. Harvoin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että on paremmassa kunnossa mitä tulostaulu näyttää, mutta nyt sen teen :)

Tällä hetkellä painin todella ristiriitaisten tuntemuksien vallassa. Omat tavoitteeni ovat kuitenkin muualla kuin kansallisella tasolla, ainakin tulevaisuudessa, mutta tämän kauden tulosten valossa minut voidaan kategorisoida kaikkein masentavimpaan ja pahimpaan lohkoon: olen kansallisen tason viestimies! Taidan saman tien ilmoittautua Lakeudenviestiin ja miksei toisaalta Kalevanrastiviestiinkin ja alkaa odottamaan sopivia joukkuekavereita. Täältä tähän.


FinnSpring relay

Results long distance
Results relay

More photos from FinnSpring (by Jan Haaska)