Käytiin tänään taas todistamassa ihmisen pahin vastustaja. Vastustaja, jota ei päihitä koskaan. Ei vaikka oltaisiin kuinka hyvässä tikissä. Rinta rottingilla ja leuka pystyssä lähdettiin jälleen matkaan, mutta tuskanhiki alkoi helmeillä jokaisen miehen otsalla alta aikayksikön. Osa joutui jopa poistumaan kehästä "kellarin" puolelle hakemaan helpotusta olotilaansa. En ymmärrä miksi ihmisen täytyy kerrasta toiseen uhmata mahdotonta ja jopa maksaa tästä pahanolontunteesta. En mene enää koskaan Raxiin, se on varma asia!
Männä viikolla koin ensimmäisen kerran tällä harjoituskaudella väsymyksen ja jopa ylirasituksen oireita kehossani. Pidin pari kevyttä/kevyehköä päivää ja loppuviikosta pösänder alkoi palautua taas normaaliksi. Megalomaaninen tummuus kulminoitui keskiviikkoon mikä oli ehdottomasti väärä päivä tummua turpeeseen. Saati käydä Vuokatissa asti toteamassa ikävä tilanne. Sen verran priimassa paikassa olen "töissä", että etuuksina sattuu olemaan esim liikuntapäiviä sun muita juttuja.
Eilen tuli tehtyä vuoden ensimmäinen suunnistusharjoitus vk-reenin kylkiäisiksi. Alkuun 7.5km/27min liukastelua hyvinkin liukkaalla tiellä ja loppuun sprinttireeni yliopiston maisemissa. Tänne asti olen pysynyt kaukana suunnistuksesta ja ylipäätään karttojen ihmettelystä, mutta nyt alkaa nälkä ja into olemaan kohdillaan, joten seuraavaksi tapetoin kämpän kartoilla ja syön aamupuuron levykompassilla otsalampun valossa.
Suunnitelman mukaan tarkoitus oli nostaa sukset naulaan maaliskuun alussa, mutta päätin muuttaa suunnitelmaa ja hinkuttaa latuja vielä maaliskuun lopulle. Lopputalven hiihdot tosin kulkee lähinnä tasatyönnöllä, koska ilmottauduin Pogostanhiihtoon, jossa tyrkätään tasatikkua reilut viisikymppiä. Tulin siihen tulokseen, että saavutan parhaan kunnon hiihtämällä mahdollisimman paljon. Ainakin se rassaa hapenottoa paremmin kuin juoksu. Tästäkin voi ja saa olla eri mieltä, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.
Ennen Pogostaa lähden kuitenkin kaukomaille maistelemaan paikallisia viinejä eli Espanjaan. Eiköhän siellä muutama priimaluokan reeni ja kisakin tule väännettyä viininlipittelyn lomassa. Saattaa olla, että Pyreneilläkin joutuu käymään haukkomassa ohutta ilmaa. Jos vaikka innostuisi vuorijuoksusta, joka odottaa uutta manttelinperijää norjalaisen vuorijuoksusuuruuden poismenon jälkeen. Voi vaan olla, ettei niihin kenkiin ole kukaan vähään aikaan astumassa...
Kävin viime perjantaina kaikkien muiden Joensuulaisten tavoin ihailemassa vanhojen tansseja. Olin niin innoissani asiasta, että kävin katsomassa kolme eri esitystä kolmessa eri paikassa. Alkoi siinä raavaan miehen olotila herkistymään, kun katselin noita komeita miehenalkuja ja kauniita tytöntylleröitä. Päätin siinä samassa, että haluan takaisin lukioon. Silloin elämä oli jokseenkin huoletonta ja helppoa. Mutta niinhän se menee, että kirjoitusten jälkeen elämä etenee hitaasti, mutta sitäkin varmemmin alamäkeen :)
Hirviö ja kaunottaret
"5 päivän empiirinen tutkimus
Paikka: Vuokatti
Koekaniinit:H. Airila, A. Asikainen, A. Nurmonen ja J. Pajunen
Tulos: tehojen määrä korreloi negatiivisesti juttujen tasoa."
Tällä tavoin Vuokatin leirin satoa tulkitsi empiirisen tutkimuksen pioneeri, edelläkävijä Pajunen. Jutut ylitti sen maagisen rajan jo heti kättelyssä.
Pohjalla muhinut mahatauti ei laittanut kapuloita harjoittelun nariseviin rattaisiin. Päinvastoin. Aivot oli niin sanoitusti jätetty narikkaan jo lähdettäessä leirille. Mukaan pakattiin motukkaa ja teemaksi keksittiin ajatus puristaa neljän päivän leiristä kaikki ilo ja tuska irti. Aika hyvään lopputulokseen päästiin eikä käsiä tarvinnut nostaa pystyyn luovuttamisen merkiksi yhtä ainutta kertaa.
Keskiviikkoilta meni vielä kahden ja puolen tunnin tutustumislenkiksi vaaran valaistua sorvaillessa. Torstaiaamuna aamupalalle kokoontui yllättävänkin tummaa sakkia. Jotkut hullut kävi vielä kaiken kukkuraksi aamulenkiksi tuuppaamassa Vuokatin vaaran päälle. Itse keskityin huoltotehtäviin ja keittelin urheilijoille puurot ja venetervan makuiset aamusumpit. Lenkille päästiin vasta yhdentoista jälkeen, mikä sopii ainakin meikäläisen kropalle paremmin kuin hyvin. Jotenkin aamut on vähän hankalia, korpee sellainen ihme höntyily! Päätettiin mennä hiihtämään mäkivetoja Vaaran lenkin (24km) perimmäiseen nurkkaan, jottei reenistä tulisi liian pehmeä. Läski kolmonenhan siitä tuli. Perjantaina aamupalana tarjottiin kauraa. V 75 "hevostelureeni" seisoi ohjelmassa isoin kirjaimin ja huutomerkein kera. Kaksi kierrosta vaaran kaksnelosta. Niin ja mäet vedettiin melko reippaasti. Kolmen tunnin reenistä ainoastaan vajaa tunti lirvahti veekoon puolelle. Aikamoista. No, niin kuin osasin odottaa, ei sunnuntain mäkireenissä kulkua kuulunut vaikka kuinka sitä huudeltiin. Tarkoitus oli nostaa sykettä ja tiputtaa aikaa veto vedolta. Aika lyheni ensimmäisen ja viimeisen vedon välillä minuutin ja parikymmentä sekuntia, mutta sykkeissä ei kovinkaan suuri muutoksia tapahtunut. Viimeisessä vedossa yritin minkä reidet antoi myöten, mutta syke ei noussut lähellekään anakynnystä vaan jaloista loppui happi totaalisesti.
Sellaisen se antoi tällä kertaa. Porukka alkaa puhumaan jo kisakauden alusta ja tekisi mieli antaa muutama höntyilysakko moisille posmottajille. Pitäisi mukamas muuttaa harjoittelua. Eikös nyt olla helmikuussa?! Kisakausi jatkuu ties kuinka kauas loka- marraskuulle. Missä välissä sitä ehtii harjoitella kunnolla, jos ei nyt? Kesälläkö? Vai pitäisikö sittenkin aloittaa herkistely huhtikuuta ja toukokuun alkua silmällä pitäen? Voisi sitten päättää hyväkuntoisen kauden Jukolaan ja olla rapakunnossa loppukauden eli vajaat neljä kuukautta. Pirun vaikeita asioita. Menin niin solmuun, etten tiedä enää yhtään mitä pitäisi tehdä. Taidan aloittaa uuden harrastuksen, kehonrakennuksen, ja lopettaa kaikki muut. Näkyy ***** punttiksella!
Ainakin leiriparta oli tikissä
