aaro asikainen: Ei otsikkoa

Käytiin eilen poikain kanssa elokuvissa. Tarkastelun kohteena oli uusi pläjäys nimeltä Enkelit ja Demonit. Kaikkihan tietää, että kyseinen elokuva perustuu Dan Brownin kirjaan. Tai on siis suora jäljennös kyseisestä kirjasta. Sama homma kävi pari vuotta sitten, kun näin samaisen kirjailin kirjasta väännetyn elokuva - petyin raskaasti. En tiedä meneekö se aina noin. Sormusten herrat olivat ihan viihdyttäviä elokuvia, kirjoja en kuitenkaan jaksanut lukea, ne oli jotenkin pitkästyttäviä. Sen sijaan Meduusan verkko oli, sekä elokuvana, että kirjana ylivoimaista priimaa. Ehkei jotkut vaan osaa niin hyvin kuin toiset, tiedä häntä.

Tässä on nyt vietetty pienimuotoista lomaa kilpailemisesta. Melko tasan kaksi väliviikonloppua ilman kilpailuja. Olisihan kilpailuja ollut ties pilvin pimein, mutta mielestäni jokaiseen kissanristimistilaisuuteen ei ole tarvetta rynnätä rankingpisteiden tai kunnian toivossa. Huomenna näyttäisi olevan SM-maastot, josta voidaan positiivisena asiana todeta, että suunnistajia on viivalla melkoinen sakki. Itse en halunnut lähteä kyseisiin karkeloihin. En ole juoksija, vaikka se näytteleekin melko suurta roolia omassa rakkaassa lajissani ja uskon vahvasti, että pystyn tekemään kovia juoksuharjoituksia muissakin tilanteissa kuin numerolappu rinnassani. Yhtä kaikki, en tuomitse ketään huomenna juoksevaa suunnistajaa vaan nostan hattua, että lähtevät itseluottamusta puhkuen ´väärän´ lajin kilpailuun mukaan!

Viime viikonloppuna oltiin Kolin melko jylhissa maisemissa hakemassa mäkikuntoa. Kantapään kautta tuli opittua taas levon merkitys. FinnSpring viikonloppu oli melkoisen kova koettelemus vielä varsin raakileelle urheilijalle. Alkuviikko kisaviikonlopun jälkeen oli liian kova - määrällisesti ja tehollisesti ja kokonaisrasitus kropassa ennen Kolille menoa oli jo varsin kova, vaikkakin fiilis oli edelleen hyvä. Ei ole tarkoitus ´mehustaa´ tekemisiämme sen enempää, mutta väitän, että ohjelma oli aika tiukka huomioon ottaen mäen määrän ja hivenen liian kovan vauhdin.

perjantai

ap: 3x10.15min (nousua Kolin huipulle viimeiset 6min)/n.7min juoksupalautus

ip: mäkilenkki 2h (nousua: paljon, vauhti: liian kova)

lauantai

ap: 4x5min mäkivetoja (vk1-vk2)/5min juoksupalautus alamäkeen+alamäkisuunnistus 18min

ip: juoksu 30min+suunnistus 70min

sunnuntai

ap: 6x1min ylämäkeen täysillä/1.45min juoksupalautus alamäkeen

ip: suunnistus 32min+suunnistus 36min (välissä n.5km siirtymä kartalta toiselle)

Aika hapokkaan olon se tarjosi maanantaille. Samaa hapokkuutta tuli lisäämään pieni nuhanpoikanen. Summa summarum, viisi viikonloppua peräkkäin kisoissa tai leirillä, matkustelut, kova harjoittelu ja kevätflunssabakteerit, sekä siite-ja katupölyt. Ehäpä siinä on riittävästi syitä pikku kohään. Pikku takaiskun inspiroimana on pakko päättää tämä juttu kunnon kliseeseen: se mikä ei tapa, vahvistaa :)