Massaa ja hiihtoa

Viimeisen kirjoitelmani pohjalta, tai oikeastaan sen kuvien johdosta sain muutamia kommentteja, että olen läski. Kukaan ei suoranaisesti sanonut, että olisin läski, mutta osasivat kertoa, että poskissani on hieman pyöreyttä ja puhuttiin jopa jonkinsortin vauvarasvasta. No, siitä kimpaatuneena olin viikon tiukkaakin tiukemmalla kahvi/vesi- dieetillä. Tulokset alkoivat näkyä heti muutaman päivän paastoamisen jälkeen: kulku katosi täysin, elämänilo sanoi hyvästit ja jostain kumman syystä tilini meni nollille. Petyin tuloksiin raskaasti ja palasin takaisin entisiin tapoihini ja söin kaksi tukevaa ateriaa, sekä muutaman välipalan päivässä ja kas kummaa, kulku palasi, elämänilo on mitä parahin ja tilikin on plussalla.

Viime torstaina sain pikakomennuksen Vuokattihiihtoon. Matkana 60km, tyylinä vapaa. Luisteluhiihto ei missään nimessä ole mielipuuhaani enkä kovin montaa luisteluhiihtolenkkiä ole tänä talvena sorvannut. Silti ajatus oli niin houkuttava, että pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan.

Sain erään Joensuulaisen kilpahiihtäjättären kilpalankut alle. Side ei sopinut omiin monoihini, joten sain vielä lainamonotkin samaan pakettiin, tosin eri osoitteesta. Vähän hirvitti lähteä hiihtämään 60km ´kisaa´ päivän varoitusajalla. Kyseessä oli vielä määräviikko ja alla oli jo kiitettävästi harjoittelua. Toisaalta voiko parempaa reeniä ollakaan. Ehkä voi, mutta samakos tuo.

Pogostan hiihdosta poiketen lähtöpaikkani oli lähes eturivissä ja alkuvauhti oli sen mukainen. Tosin ensimmäiseen ylämäkeen porukka jäi kuin seisomaan ja valitsin kylmästi ohituskaistan ja pääsin melko kivuttomasti monen hiihtäjän ohi. Vajaan viidentoista kilometrin kohdalla aloin ihmettelemään, kun ukkoa lappaa jokaisessa alamäessä joka puolelta ohi, enkä pysy metriäkään imussa. Aloin mietiskelemään, että mistä moinen johtuu, olihan alla kuitenkin kilpasukset. Harvemmin se vesikelin suksi toimii pakkaskelillä. Kisa käytiin vasta iltapäivän puolella, joten oletimme, että keli menee plussalle, mutta näin ei valitettavasti käynyt. Onneksi kropassani sattui olemaan isommat keuhkot kuin miulla niissä letkoissa olevilla, joissa hiihtelin. Vaaran päälle kivutessa laitoin vähän vauhtia koneeseen ja pääsin melko helposti isosta massasta eroon ja hiihtelinkin melkein kaksikymmentä kilometriä lähes yksin. Fiilis oli aika hyvä, joten pystyin ottamaan välikirejä siellä täällä. Tasaiselle tullessa siirryin taas letkojen hännille peesiavun turvin. Vasta viidenkympin kohdalla alkoi väsy hiipiä kroppaan. Jostain sain kuitenkin vielä ylimääräiset voimat käyttöön ja pääsin jäällä vastatuuleen pumppaamalla karkuun porukalta jonka kanssa olin hetken hiihtänyt. Maalivaatteen ylityksen, tai itseasiassa alituksen jälkeen odottelin isoa tummuutta, mutta olo vai oli ja pysyi hyvänä. Ehken osaa ottaa enää itsestäni kaikkea irti. Toivottavasti pystyn tekemään sen taas oikeissa kisoissa.

Loppuaika oli 3.04.15, sija 61. Myllylälle hävisin reilut 28 minuuttia.

Tulokset

Seuraavana päivänä kävin nautiskelemassa reilut 40km auringonpaisteessa. Olen edelleenkin todella tyytyväinen, etten lähtenyt Italiaan.

Tänäaamuna kävin juoksemassa tonneja hallissa. Oli aika heikko esitys, vaikka viiden vedon keskiarvo olikin jotain 3.08-3.09. Viimeiset määrät on menossa, joten en odottanutkaan mitään kuuhunmenokulkua. Määräkausi loppuu tähän viikkoon ja ensi maanantaina autonnokka suuntaa kohti Åhusin rantadyynejä. Eli sanonta "näkyy reeneissä" muuttuu sanonnaksi "näkyy kisoissa".

Niin ja kirjoituksen ensimmäinen kappale oli pelkkää suunpieksentää. Olen harvinaisen tyytyväinen ulkomuotooni :)