Kadotettu nuoruus

Käytiin tänään taas todistamassa ihmisen pahin vastustaja. Vastustaja, jota ei päihitä koskaan. Ei vaikka oltaisiin kuinka hyvässä tikissä. Rinta rottingilla ja leuka pystyssä lähdettiin jälleen matkaan, mutta tuskanhiki alkoi helmeillä jokaisen miehen otsalla alta aikayksikön. Osa joutui jopa poistumaan kehästä "kellarin" puolelle hakemaan helpotusta olotilaansa. En ymmärrä miksi ihmisen täytyy kerrasta toiseen uhmata mahdotonta ja jopa maksaa tästä pahanolontunteesta. En mene enää koskaan Raxiin, se on varma asia!

Männä viikolla koin ensimmäisen kerran tällä harjoituskaudella väsymyksen ja jopa ylirasituksen oireita kehossani. Pidin pari kevyttä/kevyehköä päivää ja loppuviikosta pösänder alkoi palautua taas normaaliksi. Megalomaaninen tummuus kulminoitui keskiviikkoon mikä oli ehdottomasti väärä päivä tummua turpeeseen. Saati käydä Vuokatissa asti toteamassa ikävä tilanne. Sen verran priimassa paikassa olen "töissä", että etuuksina sattuu olemaan esim liikuntapäiviä sun muita juttuja.

Eilen tuli tehtyä vuoden ensimmäinen suunnistusharjoitus vk-reenin kylkiäisiksi. Alkuun 7.5km/27min liukastelua hyvinkin liukkaalla tiellä ja loppuun sprinttireeni yliopiston maisemissa. Tänne asti olen pysynyt kaukana suunnistuksesta ja ylipäätään karttojen ihmettelystä, mutta nyt alkaa nälkä ja into olemaan kohdillaan, joten seuraavaksi tapetoin kämpän kartoilla ja syön aamupuuron levykompassilla otsalampun valossa.

Suunnitelman mukaan tarkoitus oli nostaa sukset naulaan maaliskuun alussa, mutta päätin muuttaa suunnitelmaa ja hinkuttaa latuja vielä maaliskuun lopulle. Lopputalven hiihdot tosin kulkee lähinnä tasatyönnöllä, koska ilmottauduin Pogostanhiihtoon, jossa tyrkätään tasatikkua reilut viisikymppiä. Tulin siihen tulokseen, että saavutan parhaan kunnon hiihtämällä mahdollisimman paljon. Ainakin se rassaa hapenottoa paremmin kuin juoksu. Tästäkin voi ja saa olla eri mieltä, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.

Ennen Pogostaa lähden kuitenkin kaukomaille maistelemaan paikallisia viinejä eli Espanjaan. Eiköhän siellä muutama priimaluokan reeni ja kisakin tule väännettyä viininlipittelyn lomassa. Saattaa olla, että Pyreneilläkin joutuu käymään haukkomassa ohutta ilmaa. Jos vaikka innostuisi vuorijuoksusta, joka odottaa uutta manttelinperijää norjalaisen vuorijuoksusuuruuden poismenon jälkeen. Voi vaan olla, ettei niihin kenkiin ole kukaan vähään aikaan astumassa...

Kävin viime perjantaina kaikkien muiden Joensuulaisten tavoin ihailemassa vanhojen tansseja. Olin niin innoissani asiasta, että kävin katsomassa kolme eri esitystä kolmessa eri paikassa. Alkoi siinä raavaan miehen olotila herkistymään, kun katselin noita komeita miehenalkuja ja kauniita tytöntylleröitä. Päätin siinä samassa, että haluan takaisin lukioon. Silloin elämä oli jokseenkin huoletonta ja helppoa. Mutta niinhän se menee, että kirjoitusten jälkeen elämä etenee hitaasti, mutta sitäkin varmemmin alamäkeen :)


Hirviö ja kaunottaret