Empiiristä tutkimusta

"5 päivän empiirinen tutkimus
Paikka: Vuokatti
Koekaniinit:H. Airila, A. Asikainen, A. Nurmonen ja J. Pajunen

Tulos: tehojen määrä korreloi negatiivisesti juttujen tasoa."

Tällä tavoin Vuokatin leirin satoa tulkitsi empiirisen tutkimuksen pioneeri, edelläkävijä Pajunen. Jutut ylitti sen maagisen rajan jo heti kättelyssä.

Pohjalla muhinut mahatauti ei laittanut kapuloita harjoittelun nariseviin rattaisiin. Päinvastoin. Aivot oli niin sanoitusti jätetty narikkaan jo lähdettäessä leirille. Mukaan pakattiin motukkaa ja teemaksi keksittiin ajatus puristaa neljän päivän leiristä kaikki ilo ja tuska irti. Aika hyvään lopputulokseen päästiin eikä käsiä tarvinnut nostaa pystyyn luovuttamisen merkiksi yhtä ainutta kertaa.

Keskiviikkoilta meni vielä kahden ja puolen tunnin tutustumislenkiksi vaaran valaistua sorvaillessa. Torstaiaamuna aamupalalle kokoontui yllättävänkin tummaa sakkia. Jotkut hullut kävi vielä kaiken kukkuraksi aamulenkiksi tuuppaamassa Vuokatin vaaran päälle. Itse keskityin huoltotehtäviin ja keittelin urheilijoille puurot ja venetervan makuiset aamusumpit. Lenkille päästiin vasta yhdentoista jälkeen, mikä sopii ainakin meikäläisen kropalle paremmin kuin hyvin. Jotenkin aamut on vähän hankalia, korpee sellainen ihme höntyily! Päätettiin mennä hiihtämään mäkivetoja Vaaran lenkin (24km) perimmäiseen nurkkaan, jottei reenistä tulisi liian pehmeä. Läski kolmonenhan siitä tuli. Perjantaina aamupalana tarjottiin kauraa. V 75 "hevostelureeni" seisoi ohjelmassa isoin kirjaimin ja huutomerkein kera. Kaksi kierrosta vaaran kaksnelosta. Niin ja mäet vedettiin melko reippaasti. Kolmen tunnin reenistä ainoastaan vajaa tunti lirvahti veekoon puolelle. Aikamoista. No, niin kuin osasin odottaa, ei sunnuntain mäkireenissä kulkua kuulunut vaikka kuinka sitä huudeltiin. Tarkoitus oli nostaa sykettä ja tiputtaa aikaa veto vedolta. Aika lyheni ensimmäisen ja viimeisen vedon välillä minuutin ja parikymmentä sekuntia, mutta sykkeissä ei kovinkaan suuri muutoksia tapahtunut. Viimeisessä vedossa yritin minkä reidet antoi myöten, mutta syke ei noussut lähellekään anakynnystä vaan jaloista loppui happi totaalisesti.

Sellaisen se antoi tällä kertaa. Porukka alkaa puhumaan jo kisakauden alusta ja tekisi mieli antaa muutama höntyilysakko moisille posmottajille. Pitäisi mukamas muuttaa harjoittelua. Eikös nyt olla helmikuussa?! Kisakausi jatkuu ties kuinka kauas loka- marraskuulle. Missä välissä sitä ehtii harjoitella kunnolla, jos ei nyt? Kesälläkö? Vai pitäisikö sittenkin aloittaa herkistely huhtikuuta ja toukokuun alkua silmällä pitäen? Voisi sitten päättää hyväkuntoisen kauden Jukolaan ja olla rapakunnossa loppukauden eli vajaat neljä kuukautta. Pirun vaikeita asioita. Menin niin solmuun, etten tiedä enää yhtään mitä pitäisi tehdä. Taidan aloittaa uuden harrastuksen, kehonrakennuksen, ja lopettaa kaikki muut. Näkyy ***** punttiksella!


Ainakin leiriparta oli tikissä