Jaaha. Nykyään yksikään suosikki bloginpitäjistäni ei enää päivittele juttuja. Ja mikä pahinta suurin suosikkini on heittänyt hanskat tiskiin, veivannut valkoisen lipun salkoon ja sulkenut bloginsa. Voi tätä murheen päivää. No, onneksi on vielä joitain hauskan elämän rippeitä jäljellä, kuten työt ja ihana suomalainen talvimaisema. Varsinkin tuo kiva pikku elementti nimeltä jää!
Jäässä ei sinänsä mitään vikaa ole. Itsekin välillä sellaisessa ikiroudassa ajelen, että oksat helvettiin. Jäillä saa myös suosikkijuomansa näppärästi optimaaliseen lämpötilaan, sekä yksi suosikkiharrastuksistani, rusettiluistelu, ei onnistuisi ilman tätä veden olomuotoa.
Mutta sen verran risuja voisin jäälle antaa, että juokseminen, ja varsinkin kovaa juokseminen jäisellä ja liukkaalla alustalla on melkoista touhua. Voidaan puhua jopa persepaskasta asian täydellisessä merkityksessä. Tänään se tuli taas todettua, kun reeniohjelmassani seisoi tv-kova.
Tarkoituksena oli juosta Kalevan Rastin testijuoksulenkki muutaman kerran ympäri, mutta kun kelit meni melko huonoiksi ja kyseinen lenkki sijaitsee korven keskellä eikä talvikunnossapidollakaan kuuhun mennä niin reenipaikkaa oli pakko muuttaa. Sen verran Joensuussa pidetään huolta kevyenliikenteenväylistä, että Linnunlahti-Noljakka-sektori oli suht asiallisessa kunnossa. Liekko syynä se, että eräs 3000m esteiden Euroopanmestari pitää majaansa sillä suunnalla. Tiedä häntä, mutta kyllähän samainen jamppa vastaan Marjalan kohdilla liukasteli.
Alkuperäinen suunnitelma oli juosta tunti siinä aerobisen kynnyksen tuntumassa. Samalla periaatteella ollaan joka lauantai kuukauden ajan paukutettu. Nykyään menee niinkin hienosti, että henkilökohtainen toppatakkimieheni oli reenipaikalla ja esitti oman mielipiteensä, että yrittäisin rimpuilla vain 10km, koska tie tosiaan oli melko liukkaassa ja huonossa kunnossa. Annoin puolikkaan ajatuksen asialle, mutta päätin kuitenkin tyhmässä mielessäni suorittaa reenin juurikin sillä tavalla kuin olin suunnitellut, kertomatta siitä iskälle. Vetelin rennon reipasta löpsyttelyä 40 minuuttia, jonka jälkeen nostin vauhtia jonkun verran ja, kun kolmisen kilometriä oli matkaa maaliin nostin vauhdin lähelle anakynnystä, koska jokaisen askeleen lipsahdus oli nostattanut "ärsytyskäyräni" sen verran punaiselle. Samalla hylkäsin alkuperäisen reittisuunnitelman ja juoksin loppumatkan ladulla, jossa kenkä puri kohtuullisen hyvin. Aika onnistunut reeni, vaikka yksin tällaisten harjoituksien puurtaminen onkin aika tukalaa - läski 16km/n. 60min.
Olisin sitä mieltä, että talvi saisi tulla takaisin. Neljä hiihtolenkkiä ehdin käydä sivakoimassa ennen helleaaltoa ja vesisadetta. Normaalista poiketen ensimmäiset hiihtokerrat oli varsin hauskoja. Tavallisia ensimmäisten hiihtojen jalkapohjakramppeja ei ollut juuri ollenkaan ja tekniikkakin oli lähes parasta johon pystyn. Tosin se ei ole mitään maailman kauneinta, ehkä euroopan, en tiä.
Pohkeet on kyllä nyt niin jökissä, että on pakko mennä sitkoilemaan ladulle illalla. Makso mitä maksoi. Tuskin antaa luistoa, saati nautintoa, mutta mitä väliä. Hauskaa se silti on porukassa sadatella väärää voitelua ja huonoja keuhkoja, kun tiedossa on tortillaillallinen. Itse asiassa taitaa tulla vaihtoehtoinen lauantai-ilta. Alkaahan rospuuttokausi olemaan lopussa, luojan kiitos!
lauantaina 29. marraskuuta 2008
sunnuntaina 9. marraskuuta 2008
Uudet kuviot
Uusi harjoittelukausi on kuta kuinkin polkaistu käyntiin ja ensimmäinen viikko alkaa olemaan James Bondia vaille valmis. Samalla myöskin ensimmäinen työviikko on takana. Toki se oli takana jo perjantaina klo 15.00, mutta kuitenkin.
Pikku hiljaa alkaa kuviot töissä olemaan selvillä ja näyttää melko pitkälle siltä, että pääsen mukaan messiin Joensuun urheiluakatemian aamureeneihin joka aamu. Tällä hetkellä erilaisia reenimahdollisuuksia on kuitenkin niin paljon, että on pakko tiputtaa jokunen yhteinen harjoitus pois kalenterista ja tehdä omia juttuja. Samoin vaara tippua kuoppaan jo ennen tammikuuta on suurtakin suurempi. Reeniseura Joensuussa nimittäin alkaa olemaan kohtuullisen kovatasoista näinä päivinä. Työn ohessa pystyy myös aika helposti harrastamaan "hyötyliikuntaa", koska toimenkuvani on lähes kokonaan liikuntatunnit. Viime viikon reenitunnit voisi nostaa lähes tähtitieteellisiin lukuihin, mikäli merkkaisin kaikki pelatut sählypelit, sulkapallopelit, punttisalisetit ja uinnit mitä "työn" ohella olen tehnyt. Päivät menee itseasiassa aika sutjakasti, kun pelailee erilaisia pelejä, jos vaihtoehtona olisi tylsääkin tylsempiä hommia, kuten paperin silppuamista, varastojen järjestelyä tai kahvin keittoa janoisille opettajankuvatuksille. Kaiken kaikkiaan homma vastaa melko tarkasti saamaani "palkkaa" : teen vähän hommia, saan vielä vähemmän palkkaa :)
Reenien osalta viikko oli loppujen lopuksi aika raskas, vaikka suuria reenitunteja ei tullutkaan. Mukaan mahtui maanantaina KR:n sähly ja kaikkihan tietää kuinka kovaa hakkaamista peli on, kun kukaan ei oikein osaa pelata. Voisin melkein väittää, että pallon poistaminen pelikentältä muuttaisi pelin tyyliä hieman inhimillisempään suuntaan. Tiistaiaamuna kalenterissa seisoi ´juoksutekniikka ja vauhtileikittely´. Vauhtileikittely tarkoitti kevyttä 3x6x200m vetoa sisähallissa kovalla alustalla. Laskeskeltiin, että noin kymmenen kilometriä tuli juoksua radalla. Suunnistajan lihashuollolle tällainen reeni on melko kuormittava. Keskiviikon toinen reeni oli jokkerin ventti. Häijy/häijyhkö reeni! Mukaan mahtui myös pari yöreeniä, pitkä juoksulenkki ja sokerina pohjalla lauantain vk-reeni (15km/57.35min) kiihtyvällä vauhdilla, sekä sunnuntain kakkosen latu Juuan Tahkovaaralla. Harjoitussuunnitelmaan olin laskenut n. 12h tälle viikolle ja sen verran lenkillä tuli ainakin käytyä.
Suunta koko ajan ylöspäin....
Kävin tuossa yhdellä ruokatunnilla kirjastossa lukemassa uusimman Suunnistajalehden ja heti kannen nähtyäni järkytys oli suuri. Meikäläisen naamarihan se siinä kannessa tollotti. Joka ikinen suunnistajaihminen ajattelee varmaan, että ompas tuo Asikainen törkeä, kun tuolla tavalla taklaa viattomia suunnistajia ja ennen kaikkea tyttöjä. No, fakta on kuitenkin se, että siinä rastilla aikani hosuttua päätin luovuttaa ja päästää hitaammat leimaamaan ennen minua :) Toisaalta eihän siinä varsinaisesti mitään kiirettä ollut, koska olin munannut kisani jo ensimmäisellä rastilla ja ehkä pari kertaa senkin jälkeen.
Pikku hiljaa alkaa kuviot töissä olemaan selvillä ja näyttää melko pitkälle siltä, että pääsen mukaan messiin Joensuun urheiluakatemian aamureeneihin joka aamu. Tällä hetkellä erilaisia reenimahdollisuuksia on kuitenkin niin paljon, että on pakko tiputtaa jokunen yhteinen harjoitus pois kalenterista ja tehdä omia juttuja. Samoin vaara tippua kuoppaan jo ennen tammikuuta on suurtakin suurempi. Reeniseura Joensuussa nimittäin alkaa olemaan kohtuullisen kovatasoista näinä päivinä. Työn ohessa pystyy myös aika helposti harrastamaan "hyötyliikuntaa", koska toimenkuvani on lähes kokonaan liikuntatunnit. Viime viikon reenitunnit voisi nostaa lähes tähtitieteellisiin lukuihin, mikäli merkkaisin kaikki pelatut sählypelit, sulkapallopelit, punttisalisetit ja uinnit mitä "työn" ohella olen tehnyt. Päivät menee itseasiassa aika sutjakasti, kun pelailee erilaisia pelejä, jos vaihtoehtona olisi tylsääkin tylsempiä hommia, kuten paperin silppuamista, varastojen järjestelyä tai kahvin keittoa janoisille opettajankuvatuksille. Kaiken kaikkiaan homma vastaa melko tarkasti saamaani "palkkaa" : teen vähän hommia, saan vielä vähemmän palkkaa :)
Reenien osalta viikko oli loppujen lopuksi aika raskas, vaikka suuria reenitunteja ei tullutkaan. Mukaan mahtui maanantaina KR:n sähly ja kaikkihan tietää kuinka kovaa hakkaamista peli on, kun kukaan ei oikein osaa pelata. Voisin melkein väittää, että pallon poistaminen pelikentältä muuttaisi pelin tyyliä hieman inhimillisempään suuntaan. Tiistaiaamuna kalenterissa seisoi ´juoksutekniikka ja vauhtileikittely´. Vauhtileikittely tarkoitti kevyttä 3x6x200m vetoa sisähallissa kovalla alustalla. Laskeskeltiin, että noin kymmenen kilometriä tuli juoksua radalla. Suunnistajan lihashuollolle tällainen reeni on melko kuormittava. Keskiviikon toinen reeni oli jokkerin ventti. Häijy/häijyhkö reeni! Mukaan mahtui myös pari yöreeniä, pitkä juoksulenkki ja sokerina pohjalla lauantain vk-reeni (15km/57.35min) kiihtyvällä vauhdilla, sekä sunnuntain kakkosen latu Juuan Tahkovaaralla. Harjoitussuunnitelmaan olin laskenut n. 12h tälle viikolle ja sen verran lenkillä tuli ainakin käytyä.
Suunta koko ajan ylöspäin....
Kävin tuossa yhdellä ruokatunnilla kirjastossa lukemassa uusimman Suunnistajalehden ja heti kannen nähtyäni järkytys oli suuri. Meikäläisen naamarihan se siinä kannessa tollotti. Joka ikinen suunnistajaihminen ajattelee varmaan, että ompas tuo Asikainen törkeä, kun tuolla tavalla taklaa viattomia suunnistajia ja ennen kaikkea tyttöjä. No, fakta on kuitenkin se, että siinä rastilla aikani hosuttua päätin luovuttaa ja päästää hitaammat leimaamaan ennen minua :) Toisaalta eihän siinä varsinaisesti mitään kiirettä ollut, koska olin munannut kisani jo ensimmäisellä rastilla ja ehkä pari kertaa senkin jälkeen.
sunnuntaina 2. marraskuuta 2008
Häijyyttä ilman rajoja yhdistyksen vuosikokous
Kausi 2008 on nyt sitten virallisesti kaatunut. Ja nimenomaan kaatamisen suhteen ei varsinaisesti passailtu tänäkään vuonna. Toisaalta vuoden rankka työ vaatii sen arvoiset huvit. Ja jos ei muiden asioiden saralla tänä vuonna onnistuttu niin kauden kaatajaisissa tuli mitä erilaisimpia onnistumisia. Jotkut jopa palkittiin mitä hienoimmilla palkinnoilla ja muistamisilla.
Kolmen päivän mittaisista kemuistahan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan, mutta siihen ei missään nimessä ole aikaa enkä usko, että kyseinen aihe kovin suurta lukiakuntaa saavuttaisi. Pieneen tiivistelmään on siis tyytyminen, ja hyvä niin...
Hölmöily alkoi periaatteessa jo tiistaina, kun ohjelmassa oli monsterluokituksen omaava 14km yöreeni Kuusojalla. Metsässä tuli melkein Jukofiilikset sillä erolla, ettei kulkenut enkä osannut suunnistaa, mutta sakkia oli kuin meren mutaa. Heti ykköseltä oli neljä perhoslenkkiä, jonka jälkeen odoteltiin jengi kasaan ja lähdettiin n.8km mittaiselle putkipätkälle. Rakas antiikin aikainen halogeenilamppuni alkoi tummumaan siinä tunnin kohdalla, mutta onneksi letkoissa oli enemmän luumeneita kuin laki sallii. Tunnin ja vartin kohdilla letkakin alkoi venymään eikä vauhtikaan ollut enää aivan peruslenkin kaltaista. Loppuun vielä kunnon kirit pohjekrampeilla höystettynä. Ai, että oli kivaa. Varsinkin, kun kyseinen "pikkureeni" oli ensimmäinen viikon flunssan jälkeen. Niin ja hävisin loppukirissä kahdelle maailmanluokan kiritykille; Nurmoselle ja Airilalle. Se, jos joku otti kuuppaan, mutta tiesin, että viikonlopun kireissä minä olisin niskan päällä. Ja niin muuten taisin ollakin.
Keskiviikkona Hantteri piti jäisen rokkijumpan, jonka jäjliltä lihakset on vieläkin jökissä.
KK:n virallinen osuus polkaistiin virallisesti käyntiin Nuotioillalla torstai iltana. Kattaus oli samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina. Laulua, törpöttelyä, sekä hauskan pitoa. Suurin riesa muodostui jäätävästä vesisateesta, jonka takia valomerkki tuli suunniteltua aikaisemmin. Tosin aikainen valomerkki tiesi hyviä yöunia ja sellaisethan me vedettiin. Olihan edessä vielä kaksi tiukkaakin tiukempaa vuorokautta.
Perjantai lähti käyntiin pienellä shoppailulla ja aamupala/lounas yhdistelmällä hampurilaisravintola Rolssissa. Kaiken kaikkiaan reissu meno täydellisen tuubiin, koska farkut löytyi ensimmäisellä yrittämällä, Rolssissa sai kaksi ateriaa yhden hinnalla eikä Alkokaan ollut kuin kivenheiton päässä. Mutta niin kuin sanotaan; onnistuneet reissut on kaiken A ja O, välissä L ja K. KST! Joensuun yliopisto tarjosi kauden kaatamiseen erinomaiset puitteet sauna -ja biletystiloineen. Normaalista poiketen "Black Hole" pysyi lähes koskemattomana koko viikonlopun ajan. Itse asiassa virallinen nimi taitaa näinä aikoina olla "the Deep Black Hole".. Tsekkiläinen hylsyhirmumme, Jan Haaska, oli loihtinut olutsuunnistuksen aivan bilemestamme rappusilta. Skabassa vaihdettiin vaatteita, identiteettejä ja saattoihan siellä joku pikkelssikin lentää. Loppuilta onkin sitten historiaa. Ainoat kirjoitukset historiankirjoihin lienee jo melko haalea BePopin leima kämmenselässä. Ehkä ihan hyvä niin.
Hivenen myöhään venynyt perjantai-ilta siirsi bileiden aloittamista lauantaina muutamalla tunnilla, kun kroppa vaati lepoa. Köntti messiin ties miltä reissulta ja ABC:lle aamupalalle. Kello oli vasta yksi, mutta päästyämme bilepaikalle oli meno jo ties missä sfäärissä. Saapumistamme vaikeutti hieman nuolisade, mutta Robin Hoodhan se vaan oli suorittamassa aamuharjoitustaan. Hyvin näytti osuvan. Liekko syynä ollut hengityksen lämmitin (Joonas), joka komisti jo valmiiksi varsin eriskummalisen näköistä Robinia. Normaaliin tapaan kai kuuluu vaatteiden riisuminen ennen saunaan menoa. No, homma meni täysin päinvastoin tällä kertaa. Lauteilla istui samaan aikaan lemmenlaivan kapteeni valkoisessa univormussaan, Wayne Gretzky vihreässä kypärämyssyssä ja mustissa aurinkolaseissaan, sekä liuta muita ex-huippu-urheilijoita, kuten Michael Jordan. Harvoin tulee saunottua sellaisten nimien kanssa. Jotkut kokeilivat myös onko mahdollista juosta alasti Kuopiontielle ja käydä katsomassa miltä keskiviiva näyttää ilman rihman kiertämää. Hienolta oli kuulemma näyttänyt.
Siinä pieni yhteenveto hyvinkin isosti referoiden. Ei muuta kuin odottamaan ensi kertaa. Luojalle kuitenkin iso kiitos, etten ole kuin yhden lajin pauloissa. Olisi nimittäin todella isoa häijyä suorittaa samanmoinen kaatajaisrituaali jokaisen lajin kauden päättyessä.
Kerta ´joudun´ vaihtamaan yleiseen eli aikusten sarjaan niin kai sitä täytyy itsekin aikuistua. Huomenna otan ison askeleen kohti aikuisuuden paheita: menen töihin. Samaan syssyyn alkaa uusi harjoittelukausi. Tosin vielä muutama viikko vain ja ainoastaan fiilistellen yöreenejä, sählyä ja sauvakävelyä rennolla asenteella. Ei muuta kuin näkyy reeneissä...
Kolmen päivän mittaisista kemuistahan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan, mutta siihen ei missään nimessä ole aikaa enkä usko, että kyseinen aihe kovin suurta lukiakuntaa saavuttaisi. Pieneen tiivistelmään on siis tyytyminen, ja hyvä niin...
Hölmöily alkoi periaatteessa jo tiistaina, kun ohjelmassa oli monsterluokituksen omaava 14km yöreeni Kuusojalla. Metsässä tuli melkein Jukofiilikset sillä erolla, ettei kulkenut enkä osannut suunnistaa, mutta sakkia oli kuin meren mutaa. Heti ykköseltä oli neljä perhoslenkkiä, jonka jälkeen odoteltiin jengi kasaan ja lähdettiin n.8km mittaiselle putkipätkälle. Rakas antiikin aikainen halogeenilamppuni alkoi tummumaan siinä tunnin kohdalla, mutta onneksi letkoissa oli enemmän luumeneita kuin laki sallii. Tunnin ja vartin kohdilla letkakin alkoi venymään eikä vauhtikaan ollut enää aivan peruslenkin kaltaista. Loppuun vielä kunnon kirit pohjekrampeilla höystettynä. Ai, että oli kivaa. Varsinkin, kun kyseinen "pikkureeni" oli ensimmäinen viikon flunssan jälkeen. Niin ja hävisin loppukirissä kahdelle maailmanluokan kiritykille; Nurmoselle ja Airilalle. Se, jos joku otti kuuppaan, mutta tiesin, että viikonlopun kireissä minä olisin niskan päällä. Ja niin muuten taisin ollakin.
Keskiviikkona Hantteri piti jäisen rokkijumpan, jonka jäjliltä lihakset on vieläkin jökissä.
KK:n virallinen osuus polkaistiin virallisesti käyntiin Nuotioillalla torstai iltana. Kattaus oli samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina. Laulua, törpöttelyä, sekä hauskan pitoa. Suurin riesa muodostui jäätävästä vesisateesta, jonka takia valomerkki tuli suunniteltua aikaisemmin. Tosin aikainen valomerkki tiesi hyviä yöunia ja sellaisethan me vedettiin. Olihan edessä vielä kaksi tiukkaakin tiukempaa vuorokautta.
Perjantai lähti käyntiin pienellä shoppailulla ja aamupala/lounas yhdistelmällä hampurilaisravintola Rolssissa. Kaiken kaikkiaan reissu meno täydellisen tuubiin, koska farkut löytyi ensimmäisellä yrittämällä, Rolssissa sai kaksi ateriaa yhden hinnalla eikä Alkokaan ollut kuin kivenheiton päässä. Mutta niin kuin sanotaan; onnistuneet reissut on kaiken A ja O, välissä L ja K. KST! Joensuun yliopisto tarjosi kauden kaatamiseen erinomaiset puitteet sauna -ja biletystiloineen. Normaalista poiketen "Black Hole" pysyi lähes koskemattomana koko viikonlopun ajan. Itse asiassa virallinen nimi taitaa näinä aikoina olla "the Deep Black Hole".. Tsekkiläinen hylsyhirmumme, Jan Haaska, oli loihtinut olutsuunnistuksen aivan bilemestamme rappusilta. Skabassa vaihdettiin vaatteita, identiteettejä ja saattoihan siellä joku pikkelssikin lentää. Loppuilta onkin sitten historiaa. Ainoat kirjoitukset historiankirjoihin lienee jo melko haalea BePopin leima kämmenselässä. Ehkä ihan hyvä niin.
Hivenen myöhään venynyt perjantai-ilta siirsi bileiden aloittamista lauantaina muutamalla tunnilla, kun kroppa vaati lepoa. Köntti messiin ties miltä reissulta ja ABC:lle aamupalalle. Kello oli vasta yksi, mutta päästyämme bilepaikalle oli meno jo ties missä sfäärissä. Saapumistamme vaikeutti hieman nuolisade, mutta Robin Hoodhan se vaan oli suorittamassa aamuharjoitustaan. Hyvin näytti osuvan. Liekko syynä ollut hengityksen lämmitin (Joonas), joka komisti jo valmiiksi varsin eriskummalisen näköistä Robinia. Normaaliin tapaan kai kuuluu vaatteiden riisuminen ennen saunaan menoa. No, homma meni täysin päinvastoin tällä kertaa. Lauteilla istui samaan aikaan lemmenlaivan kapteeni valkoisessa univormussaan, Wayne Gretzky vihreässä kypärämyssyssä ja mustissa aurinkolaseissaan, sekä liuta muita ex-huippu-urheilijoita, kuten Michael Jordan. Harvoin tulee saunottua sellaisten nimien kanssa. Jotkut kokeilivat myös onko mahdollista juosta alasti Kuopiontielle ja käydä katsomassa miltä keskiviiva näyttää ilman rihman kiertämää. Hienolta oli kuulemma näyttänyt.
Siinä pieni yhteenveto hyvinkin isosti referoiden. Ei muuta kuin odottamaan ensi kertaa. Luojalle kuitenkin iso kiitos, etten ole kuin yhden lajin pauloissa. Olisi nimittäin todella isoa häijyä suorittaa samanmoinen kaatajaisrituaali jokaisen lajin kauden päättyessä.
Kerta ´joudun´ vaihtamaan yleiseen eli aikusten sarjaan niin kai sitä täytyy itsekin aikuistua. Huomenna otan ison askeleen kohti aikuisuuden paheita: menen töihin. Samaan syssyyn alkaa uusi harjoittelukausi. Tosin vielä muutama viikko vain ja ainoastaan fiilistellen yöreenejä, sählyä ja sauvakävelyä rennolla asenteella. Ei muuta kuin näkyy reeneissä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
