Kausianalyysin poikanen

Noniin. Armeijan tavoin kausikin alkaa olemaan ohi. Aika lailla erilainen vuosi vierähti loppujen lopuksi melko nopeasti, vaikkakin välillä tunnit ja päivät matelivat kuin mikäkin kärmes.

Aloitan fysiikkapuolesta. Kai silläkin on nykyään jotain tekemistä huippusuunnistuksen kanssa. Kyseistä osa-aluetta on aika helppo spekuloida, koska se oli ainoa asia, jossa tapahtui kehitystä inttivuoden aikana.
Läski vuosi sitten pääsykokeiden mattotestin tuloksilla olisi suoraan sanottuna voinut pyyhkiä takaliston, koska esimerkiksi silloisella maksimihapenotolla ei ollut mitään tekemistä kestävyysurheilun kanssa. Tarkkaa lukemaa en muista ja paperit on hivenen hukassa tällä hetkellä, mutta maksimihapenottoni heinäkuussa 2007 oli kuta kuinkin 59, ehkä vähän alle. Eli ei juuri mitään. Samoin uupumisaika silloin oli n. 24 minuuttia ja nousukulma 1.
25.2.08 tehtiin uusi mattotesti. Reenit olivat menneet aika lailla tuubiin koko talven ja motivaatio harjoitteluun oli priimaa, sekä fiilis omaan kuntoon erittäin luottavainen. Maksimihapenotoksi sain puristettua noin 71 ja uupumisaika yli kaksi minuuttia pidempi kuin heinäkuussa. Samoin nousukulma oli suurempi.
Viimeinen mattotesti intin piikkiin juostiin 5.8.08. Suunnilleen kuukausi junnu MM- kisojen jälkeen. MM-skabojen jälkeen otin viikon flunssan. Siitä toivuttua O- ringen ja sen jälkeen alkoi ukko olemaan melkoisen hapoilla. Kuukauteen tuli aivan järkyttävä määrä kisastartteja ja perusharjoittelua ei tullut juuri yhtään. Motivaatio koko touhuun oli totaalisen kadoksissa. Kuukauden flunssakierre maalis-huhtikuussa alkoi näkyä ja ennen kaikkea syödä kuntoa rotan lailla. No, pysyin silti matolla yli 28 minuuttia eli yli neljä minuuttia kauemmin kuin heinäkuussa ensimmäisessä mattotestissä. Hapenotto ei ollut enää niin korkella kuin helmikuun lopulla. Se oli muistaakseni siinä vähän alle seitsemänkymmentä.
Cooperintestitulokset paranivat myös ihan kohtuullisesti. Lokakuussa juoksin n. 3550m, mutta silloin keli teki niin sanoitusti tepposet ja radalle oli satanut pieni lumikerros, joten ei missään nimessä optimiolosuhteet. Toinen coopperi juostiin kolme päivää O- ringeniltä paluun jälkeen ja olin aika tumma. Ajattelin, että jos nyt 3600m jaksaa puristaa niin voi olla tyytyväinen. Sain kirjattua paperiin kuitenkin omasta mielestäni erittäin hyvän tuloksen, 3820m. Ja minähän en ole mikään ratajuoksija.
Oli miten oli. Ei noilla mattotestin tuloksilla kuuhun mennä, mutta onhan tässä vielä vuosia aikaa kehittyä. Eikä tämänkaltaisia tuloksia kannata kovinkaan paljoa tuijotella. Tilanne on kuitenkin mielestäni ihan positiivinen. Heinäkuun jälkeen en ole pitänyt harjoituspäiväkirjaa, toisaalta enpä ole juurikaan reenannutkaan. Talven harjoitteluun olen todella tyytyväinen. Lähes kaikki meni niin kuin olin suunnitellut. Kevät meni sitten totaalisen pieleen ja kesällä reenimuotona on ollut lähestulkoon pelkät kisat. Viime vuoteen verrattuna reenitunteja kertyi lähes 100 vähemmän. Enkä edes liioittele!

Seuraava asia korpee kaikkein eniten: suunnistusharjoituksia on tullut vaan kourallinen. Rutiininpuute on näkynyt oikeastaan jokaisessa kisassa yhden isomman koukun muodossa. Väittäisin nimittäin, että suunnistamaan voi oppia vain ja ainoastaan suunnistamalla!

Tämä kausi on ollut totaalista henkistä vuoristorataa. Yksi syy on varmasti se, että tavoitteet olivat aika korkealla viimeistä junnuvuotta varten ja keväällä yli kuukauden flunssasetti pilasi sitten koko homman. Toinen syy on ollut jatkuva reissaaminen. Matkustustunteja on varmaan tuplasti enemmän kuin harjoitustunteja. Kolmas syy on ehkä suurin. En ole pystynyt valmistautumaan henkisesti oikeastaan yhteenkään kisaan kunnolla. Koko ajan on pitänyt ajatella jotain muuta, kuten miten menen kisojen jälkeen inttiin, mitä kamoja pitää olla mukana, kun suoraan intistä pitää lähteä taas toisiin kisoihin käymättä himassa jne.. Samoin opiskeluhommat tuottivat keväällä ja kesällä aikamoista stressiä ja ajatustyötä. Luojan kiitos, että edes yksi asia meni puikkoihin ja sain opiskelupaikan Joensuun AMK:sta.

Nyt tilanne kuitenkin näyttää aika hyvältä. Reenimotivaatio alkaa vähitellen löytyä ja jotain pieniä suunnitelmia olen ehtinyt jo tekemään tulevalle kaudelle. Edellisistä kausista poiketen en ajatellut käydä ulkomailla leireilemässä talvella ollenkaan vaan harjoitella tutussa ympäristössä matkustamatta Kolia kauemmaksi :)

Äspeen tavoin listasin vähän tuloksia sun muuta tähän loppuun

SM- rintti 4.
NMM- kats. keskimatka 1.
Jukolan kakkososuus
NMM- keskimatka 13.
NMM- viesti 5.
O- ringen 11.
SM-pitkä 5.
SM-yö 3.
SM- keskari 3.
Sot. SM- kisat 3.
FinnSpring 1.

Sairaspäiviä lähes kaksi kuukautta
Matkustustunteja enemmän kuin laki sallii
Laihduin kilon inttivuonna

Voidaan sanoa, että OHI ON!

Vuoden mittainen asepalvelus on nyt sitten suoritettu. En oikein osaa vielä käsitellä asiaa, koska tänään (perjantai 26.9.2008) vasta päästiin kyseisen setin maaliin. Veikkaan, että monsterluokan fiilikset se antaa vasta sunnuntaina, kun ei enää tarvitse pakata lomakassia valmiiksi ja hypätä Lahteen menevään InterCiryyn.

Kausikin alkaa olemaan sinettiä vaille valmiiksi taputeltu. Kausianalyysi tulee näinä päivinä. Samoin pieniä hyviä, sekä isoja huonoja hetkiä kuluneen kauden varrelta.

Samalla on pakko sanoa, että fiilis on toisaalta aika tyhjä ja toisaalta aika priima. Inttivuosi on ohi, samoin junnuvuodet. Uudet kuviot on siis alkamassa mm. töiden ja kotoota poismuuton muodossa. Todella isolla innolla odotan tulevaa `elämänmuutosta`.....

"teejii nolla"

Ekat ässämmät

Päänsisäinen tumma jakso on näköjään siirtynyt ulkoilmaan; vettä räpsii ja pitkillä valoilla joutuu ajelemaan heti puolenpäivän jälkeen. Toisaalta hyvää toinen puoli eli yöreenejä pystyy työstämään melko aikaisin illan hämärtyessä. Tänä syksynä antiikkikapistuksen asemaan joutunut halogeenilamppuni saa töitä oikein isän kädestä.

Huippuliigan päätöskilpailu tosiaan jäi väliin liiallisen hapokkuuden ja tummuuden takia, mutta sinä samaisena viikonloppuna sain ladattua pääkoppaa juuri sen verran mitä oli tarvis. Muutama priimaluokan suunnistusreeni kotikonnuilla Joensuussa ja kevyttä sosiaalisuutta punaviinipullon siivittämänä. Todella hyvää vaihtelua pitkästä aikaa. Ei niinkään vinettopullo vaan kaikki muu siinä ympärillä...

Kolmen päivän ´pakkolevon´ jälkeen ruletti alkoi jälleen pyörähdellä. Normaaliin tapaan kemppainen (setti) aloitettiin kevyellä matkustuksella: Joensuu-Helsinki-Rovaniemi. Tuuppasin itseni junaan klo 6.10 Joensuussa ja seuraavana aamuna klo 8.00 samainen ´haamu´ töllisteli Lordi- aukiota Rovaniemellä. Aikamoista. Syy miksi Rolloon asti piti mennä johtuu vain ja ainoastaan Suomen puolustusvoimista. Sulaa hulluutta olisi kapinoida suurempaa voimaa vastaan.

Keskiviikkona ohjelmassa oli henkilökohtainen kilpailu ja matkana joku keski/pitkämatka tai siltä väliltä. Matka oli tasan kasi. Samainen kilpailu toimi myös "katsastuksena" lokakuussa skabailtaviin sotilaiden MM- kisoihin, joten vähän isommat panokset oli pelissä mukana. Olin valmistautunut kisaan melko huolella, vaikka motivaatio kilpailemiseen olikin enemmän tai vähemmän kadoksissa, ehkä enemmän. Fyysinen vire tuntui verrytellessä lupauksia herättävältä ja sekös tuntui pitkästä aikaa pirun hyvältä! Sen tuomalla fiiliksellä lähdin aika rivakasti liikkeelle turhia säästelemättä ja normaaliin tapaan ykkösvälille tuli pohjat. Katselin ykköselle kivutessani, että kakkoselle on pidempi väli, jossa muutava mahdollisuus totetuttaa väli. Aluksi ajatus oli kiertää oikealta tietä pitkin, mutta maasto näytti sen verran nopeakulkuiselta, että vaihdoin suunnitelman yksinkertaisempaan ratkaisuun eli päätin polkea viivaa pitkin. Lähdin rastiltä liikaa oikealle ja iso virhe alkoi jo oikeastaan siinä vaiheessa. Tulin polulle ja, koska suunnitelmani oli vetää suoraan työntelin sen suurempia miettimättä polun yli ja siitäkin vielä reilut sata metriä, kunnes hälytyskellot alkoivat pauhaamaan korvissa kuin viimeistä päivää. Olin juossut aikalailla soiroon. Tajusin sijaintini onneksi heti, kirosin itseni ja löin kaasupedaalin pohjan läpi konehuoneeseen saakka. Virheen jälkeen sain ajatukset kasaan todella hyvin ja upea maasto antoi lisää fiilistä työntää hullunkiilto silmissä. Toinen pidempi väli (6-7) olisi pitänyt kiertää kiltisti vasemmalta polkua myöten, mutta fyysinen vire oli sen verran kohdallaan, että kiskoin suoraan. Joku jamppa yritti rimpuilla ylämäessä perässä, mutta ylämäet kulkee tällä hetkellä sen verran hyvin, että minusta saama peesiapu jäi suht minimaaliseksi. Loppumatkalla ei virheitä tullut juuri nimeksikään, muutama pysähdys ja kaarros, ei muuta.

Suunnistus on edelleen hivenen hakusessa, mutta fyysinen vire alkaa olemaan sitä, mitä sen pitääkin olla!

Reissu oli myös aika historiallinen. Ei niinkään menestyksen puolesta vaan päinvastoin. Alik Nurmonen, pari skapparia ja minä lyötiin Hämeenrykmentin historiankirjat uuteen uskoon juoksemalla partiokilpailu kuin pullopersesiat. Suunnistusosio meni suhteellisen hyvin lukuunottamatta surkeaa jakoa niin yö, kuin päiväkilpailussa, mutta ammunta ja käsikranaatinheitto oli jotain aivan uskomatonta. Otettiin nimittäin sakkoa yhteensä yhdeksänkymmentä minuuttia. Häijyä/häijyhköä. Partion päiväosuudella kiersin "kevyen" 18km ´hevosenlenkin´ rynkky ja reppu selässä luonnollisesti, mutta hyvää reeniähän se vaan oli.