Sellaista...

Tällä kertaa rustaan kirjoitelmaa Tikkakosken varuskunnasta. Urheilukoulun epämääräinen suunnistajapoppoo on viettänyt komennusviikkoa täällä päin Suomea. Fin-5 rastiviikko on ihan tuossa naapurissa Saarijärvellä ja siellä tuli käytyä muutama ensimmäinen osakilpailu juoksemassa. Mitään voittokimaraa ei nähty, mutta itse sain kasattua kumpaankin kisaan yllättävänkin hyvin motivaatiota MM- kisojen jälkimaininkien jo ehkä hieman tasoittuessa. Fiilis on edelleen aika tyhjä. Kuitenkin MM- kisoja oli pyöritetty ajatuksissa vuoden päivät ja sen mukaan oli eletty ainakin tämä kesä. Ne oli ja meni ja pitäsi keksiä muuta ajateltavaa ja uusia motivaationlähteitä. Ei niinkään helppo homma varsinkaan, kun kyseiset tsembalot ei kulkenut aivan suunnitelmien mukaan, tai ei edes lähelle.

Ensi lauantaina olisi lähtö Ruotsin kauneimpaan ja suurimpaan, O- ringenille. Koko kuvio on vielä aika auki, koska niin kuin arvata saattaa otin TAAS jonkun pöpön pois kuleksimasta. Kevyt flunssanpoikanen on nyt vaivannut jo kolmatta päivää ja nollapäiviä reenaamisen suhteen kertyy taas. Ja se on oikeastaan ollut koko pitkän ja kivisen kauteni pääkuvio. Sairauspäiviä on kertynyt enemmän kuin laki sallii. Täysin tarkkaa lukua en osaa tällä hetkellä sanoa, koska harjoituspäiväkirjani ei ole meedussa, mutta yli kaksi kuukautta olen tällä kaudella ollut poissa pelistä eri sairauksien takia. Ja sillähän ei tulla. Onneksi talven lähes täydellinen harjoittelu lokakuulta maaliskuun loppuun pitää vielä jonkinlaista kuntoa yllä, mutta fakta on se, että kuntokäyrä on ollut pienessä laskussa aina huhtikuulta saakka ja pelkään pahoin, että tällä menolla pohjalukemat tulevat vastaan minä päivänä tahansa. Kisarupeamakin lähestyy uhkaavaan tahtiin, joten perusharjoittelua ei pysty oikein kunnolla tekemään. Ilmeisesti kalloni on kuitenkin tehty todella vakaasta luusta, koska olen tähänkin saakka jaksanut sitä seinään paukuttaa ja uskon, että sama hakkaaminen jatkuu edelleen, vaikka tälle kaudelle vastoinkäymisiä on siunaantunut roppakaupalla. Vaikka inttivuosi on ollut "helppo" ja harjoittelemaan on päästy suhteellisen hyvin niin pikku hiljaa alan kyllästymään näihin ongelmiin. En tietenkään voi syyttää armeijaa siitä, että olen rapakunnossa, mutta uskallan väittää, ettei inttivuosi ainakaan ole yhtään helpottanut vastoinkäymisiä.

No, mutta eteenpäin on katsottava eikä yksi huonosti mennyt kausi pitkässä juoksussa paljoa paina. Ja vaikka nyt tuntuukin melko kaukaiselta ajatukselta olla huippuiskussa syksyn SM- skaboissa, isoissa seuraviesteissä ja miksei vielä sotilaiden MM- kisoissakin niin silti jaksan ajatella asiaa positiivisesti. Pakko myöntää, että muutaman kerran kauden aikana on tehnyt mieli iskeä hanskat tiskiin, kun homma ei vaan toimi. Junnuvuodet alkaa olemaan loppusilausta vaille taputellut ja sen jälkeen alkaakin isojen poikien jutut. Olen alkanut asennoitua henkisesti tuohon muutokseen ja tehnyt karkean suunnitelman tuleville parille vuodelle. Tiedän mitä tuleman pitää enkä pelkää sitä, mutta silti realisti on pakko olla: häijyä se tulee olemaan!

Niin ja vaikka lupailin stooria MM- viestistä niin en nyt kuitenkaan jaksa sitä kirjoittaa, vaikka ilmeisesti selvisinkin banketista. Oikeastaan olen varsin tyytyväinen panokseeni kyseisissä bileissä ja samaa ei voi sanoa aivan jokaisesta siellä mukana olleista....

MM- relay

Oltiin viidensiä. Saatan heittää jonkun analyysin jahka banketista hengissä selviän :)

MM- nortonki

Kävi vähän huono tuuri lähtöarvonnassa. Sain lähtönumeron 69 ja kisassa oli kuitenkin yli 170 jamppaa viivalla, joten sanoisin, että tuollakin oli jo negatiivista vaikutusta. Toki sitä tosiasiaa se ei missään nimessä kumoa, että leivoin kolmosrastille nelosen koukun. Niinpä niin, ylis neljä minuuttia otin pataan väliaikojen mukaan. Vaikkei sillä saisi olla vaikutusta kisaan niin jokainen tietää, että totta kai siellä on vaikutusta, ja negatiivista.

Mitää katastrofaalisia virheitä ei tämän jälkeen tullut, mutta pienia kiemuroita siellä täällä kuitenkin. Ja pitkän matkan kisoissahan homma yleensä ratkaistaan pitkillä väleillä ja ainakin minä ratkaisin pelini jokaisella pitkällä välillä, huonompaan suuntaan. Ei vaan saanut tarvittavaa agressiivisuutta mistään. Olin 23. häviten n. 7min kisan voittajalle.

Muutenkin kisa oli todella rankka. Kova kuumuus, paljon penkkaa ja raskasta alustaa edetä. Huomenna on luvassa huomattavasti nopeampaa maastoa ja kylmepi keli. Ja se alkaa kuulostamaan tässä vaiheessa touria lottovoitolta. Katsotaan miten meidän käy...



JWOC long

Keskimatkan finaali

Huh hellettä sanoisin! Lämpömittari kohosi päivän mittään yli 25 asteen. Tällä hetkellä on melko nyljetty olo, vaikka kisan kesto olikin vaan reilu puoli tuntia. Juoksin tänään ehkä rankimman kilpailun koko pienen urani ajalta.

Ykkönen oli helppo rasti, mutta heti alkuun aika fyysinen rynkytys. Lähdin rauhallisesti liikkeelle, koska tiesin kisan olevan todella rankka. Silti kahdeksanneksi nopein aika ykköselle. Toisaalta tulin välin ihan asiallisesti. Kakkonenkin meni ihan kohtuullisesti, vaikka hieman rastin vasemmalle puolen tulinkin ja jouduin pysähtymään. Mittasuhteet olivat vähän vinksallaan siinä kohtaa, koska en ollut ainoa, joka ajautui hieman vasemmalle. Neloselle rämpiessäni yritin kierrellä mäkiä ja kaivaa esiin hyvää juoksu-uraa ihan hyvällä menestyksellä, mutta lippu vaan ei tahtonu tulla löydetyksi. Olin todella lähellä rastia, periaatteessa rastikumpareen toisella puolella, mutta en nähnyt lippua ja jouduin ottamaan aikamoiset kaarrokset ennen kuin sain leiman napattua. Puolitoista minuuttia otin käkeen välin nopeimmalle. Kutosrastin mäessä olo alkoi tuntui todella tukalalta ja happi ei tahtonut kulkea millään. Lippu tuli kuitenkin hyvin vastaan ja taisin olla välin toiseksi nopein. Koneeseen oli kuitenkin hiipinyt niin iso happo, että tiesin sen olevan tasan tarkkaan mukana aina maaliin saakka. 11-12- välillä näkökenttä oli jo niin sumean harmaa, etten tajunnut kiertää oikealta aina kahdeksannen rastin kautta asti vaan painelin suoraan kaikkien mäkien yli ja olihan se aikamoista tuskaa. Pakko myöntää, etten ylämäissä kovin montaa juoksuaskelta pystynyt enää ottamaan. En muista koska olisi tuntunut noinkin pahalle kuin tänään. Oma tietty luukuttu välille pohjat ja hävisin Omalle 58 sekuntia, vaikka pienintäkään virhettä ei rastilla tai rastivälillä tullut. Mielestäni tuo kertoo aika karua kertomaa päivän fyysisestä vireestä. Se oli jäätävän huono.Toki Oma reenaa 500h enemmän kuin minä, sillä saattaa myös olla vaikutusta. Sain kuitenkin hieman tahdonvoimaa loppuun ja väliajat olivat siellä kymmenennen paikkeilla järjestään. Maalissa ukko oli kohtuullisen tumma!

Sijoitus oli 13. +3.16 voittajalle hävinneenä. Spekuloisin, että ilman nelosrastin isoa virhettä olisin ollut juuri ja juuri kymmenen parhaan joukossa. Raskas tossu maksoi tänään kuitenkin liikaa, yli puolitoista minuuttia. Loppujen lopuksi on kuitenkin pakko olla suht tyytyväinen omaan sijaani, koska heti alkumatkasti kulku oli niin huono, että negatiivia ajatuksia alkoi tulla mieleen, mutta mielestäni sain ne kuitenkin karkoitettua aika hyvin. 230m nousua reilulla neljällä kilometrillä lähes 30 asteen helteessä vaatii aikamoista fysiikkaa ja kevään 1.5 kk flunssakierre on aivan varmasti syönyt kuntoa jonkun verran.

Huominen lepopäivä tulee enemmän kuin tarpeeseen. Lauantain pitkälle matkalle sääennusteet ovat luvanneet "vain" kahtakymmentä astetta lämmintä niin homman juju muuttuu hivenen. Olen aika luottavainen pitkää matkaa ajatellen, koska kisasta tulee pitkä, nousua vain n. 400m joten kisan luonne muuttuu aika paljon. Tulee isompia reitinvalintoja ja matkavauhtia on helpompi pitää, kun mäkiä ei tarvitse kontata tai kävellä ylös. Ja aidosti vaativaa pitkän matkan suunnistusta on luvassa. Ja tällaista suunnistusta osaan ehkä parhaiten. Samoin tämän päivän tulokset tekivät myös sen, että viestijoukkueet on helppo kasata eikä siitäkään tarvitse enää murehtia.

Niin ja Venla otti sitten maailmanmestaruuden. Todella hieno juoksu häneltä. Venlalla on vielä kuitenkin kahdet nuorten MM- kisat jäljellä, joten jään odottamaan mitalisadetta :)

Middle final

Keskimatkan karsinta

Olipahan aikamoinen hellepäivä. Vielä ei ole tottunut näinkin kuumiin olosuhteisiin. Ehkä juuri kuumuus oli yksi syy siihen miksi kulku oli niinkin tahmeaa tänään. Onneksi suunnistus oli suhteellisen hyvin lapasessa.

Verryttelyssä sprintissä tullut kolhu sääreen tuntui melko häijyltä, mutta tiesin, että kisassa kipu häviää ja niinhän siinä juuri kävi. Ensimmäinen rasti oli ehdottomasti pahempi miltä näyttää. Rinne oli todella peitteinen niin kuin vihreä väri sen kertoo, joten aika varovaisesti sai edetä kompassi kaukana edessä. Vähän epävarma tulo rastille, muttei mitään isompaa ongelmaa. Ykkösen jälkeen ylämäkeen hiipiessä totesin kulun olevan galagsaalisen heikko. Tuntui, että keuhkot ovat täynnä hiekkaa ja jaloissa lyijypainot. Kakkoselle vielä kevyet soirot ja sen jälkeen homma alkui toimia, suunnistuksellisesti. Juokseminen nyt oli yhtä helvettiä. Pitkällä välillä (6-7) mutkittelin aivan liikaa ja rastimäkeen nousin liikaa vasemmalle ja hetken jouduin ihmettelemään sijaintiani. Olo oli kuitenkin rauhallinen ja maltoin hyvin käyttää muutaman sekunnin seisomiseen ja melko nopeasti tajusin juonen ja menin omalle rastille leimaamaan. Yhdeksännelle rastille noustessani kuolema kävi jo aika lähellä. Tossu ei tahtonut nousta ei sitten millään. Rastikin oli vielä piilotettu melko syvälle kuusten sekaan notkonpohjalle, josta se piti noukkia talteen. Kahdelletoista päätin ottaa kylmänrauhallisesti kunnon polkukierroin hieman nousua ja raskasta maastopohjaa vältellen. Ei ehkä optimi reitinvalinta, mutta siinä fyysisessä olotilassa täysin oikea ratkaisu. Rastikin oli helppo ottaa alakautta, vaikka yhden käyrän joutui turhaan nousemaan. Kolmetoista oli ehkä kisan vaativimpia lippuja, ainakin kartalla. Menin varovasti lukien lähes kaiken rastiväliviivan alta ja lippu tuli vastaan todella mallikaasti. Taisin ollakin välin kolmanneksi nopein. Toiseksi viimeinen rasti oli melko häijy. Todella epämääräinen alue, laakea ja suht peitteinen. Jouduin taas hidastamaan vauhtia ja taisin jopa pysähtyä, ettei isompaa koukkua tulisi. Sitten vielä viimeiselle kevyet koukut ja maaliin. Olin omassa karsintalohkossa kuudes ja jäin voittajalle 51 sekuntia.

Viimeisen rastin virhe johtui ehdottomasti kiireestä tulla maaliin. Se pitää huomisessa finaalissa unohtaa kokonaan ja suunnistaa siihen saakka, kunnes on viitoitus enää jäljellä. Muuten suunnistus oli kohtuullisen hyvin hallinnassa koko ajan. Otin aika varman päälle niin kuin karsinnassa pitääkin, mutta silti muutamalle rastille tuli pieni kupru.

Huomisesta finaalista tulee taidollisesti todella vaativa kisa ja nousuakin on reilulle neljälle kilometrille saatu yli kaksisataa metriä. Sinänsä tämän päivän huono fyysinen vire ei pelota huomista ajatellen, koska yleensä aina se menee niin, että huonon päivän jälkeen tulee hyvä pvä.

Middle distance Q - I and mister Tölkkö