Tip tap

Voi veikkoset tätä joulun taikaa. Olen ymmärtänyt, että joulu on juhlista kaunein ja pyhitetty nimenomaan rauhoittumiselle perheen kanssa. Kinturi sanon minä. Telkkari suoltaa aivan uskomatonta soopaa joulun nimeen. Osta tätä, tilaa tätä niin tulet onnelliseksi. Viimeksi kuulema mainos oli ehkä kaikkein riemastuttavin. Se meni jotenkin näin: osta uusi Xbox pelikonsoli niin joulusi on pelastettu. Suomeksi: joulu menee vituroilleen ilman tätä kyseistä kapinetta ja voi olla, että samoin koko ensi vuosi. Aivan käsittämätöntä. Sama tilanne oli rakkaassa kotikaupungissa tänään. Jäätävä kaaos. Ihmiset säntäilee tuli perseen alla viimeisten tavaroiden perässä ja tappelee siitä, kuka saa marketin viimeisen barbienuken. Aika kaukana siitä joulun syvimmästä ajatuksesta. Ymmärrän sen, että lapsille joulu on tärkeä, samoin niiden lahjojen saaminen, mutta silti tuntuu, että nimenomaan materiasta on tullut se kaikkein pyhin. Näin ollen vedin tiukan boikotin tälle hömpälle enkä ostanut yhtään joululahjaa. Sen sijaan tein muutaman aivan omilla käsilläni. Usko täi älä.

Eilen tapellessa illan hiihtolenkkiä lumipyryssä mietin mitkä asiat on oikeasti tärkeitä joulussa. Lapsena ne oli tietysti lahjat. Ei silloin mitään muuta mielessä ollutkaan, kun ne erikivat joululahjat. Nyt keksin kuitenkin kaksi asiaa. Tosin kumpikaan niistä ei enää liity lahjoihin. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että parasta joulussa nykyään on aamun pitkä hiihtolenkki, sen jälkeen jouluruuat kotosalla. Aika yksinkertaista, mutta väittäisin, että näinkin yksinkertainen kaava jättää mieleen paljon pitkäaikaisemman muiston kun se hemmetin Xbox, jonka heität komeroon, kun et pääsekään jotain tappomörköpeliä läpi.

Noniin, eiköhän se riittänyt pilaamaan kaikkien materialistien joulun. Tiukkaa joulua sinne sektorille voin enää toivottaa :)

Pitkä loma on myös hieno asia joulussa. Lomalla on myös kiva lenkkeillä. Viime lauantaina tosin hauskuus oli kaukana, kun juostiin Pipsan ja Janin kanssa perus 16km VK-reeni. Tie oli yllätys yllätys melkoinen luistinrata ja muutaman kerran kaatuminen oli niin lähellä, että nenä viisti tienpintaa. Tarkoitus oli juosta alkuun rennommin ja kiihdyttää loppua kohti. Kyllähän se onnistui, mutta alkuvauhti oli jo yli kymmenen sekuntia/kilometri kovempi kuin suunniteltiin. Pakko myöntää, että viimeiset viisi kilometriä tultiin sen verran häijyä kyytiä, että tummuin niin sanoitusti turpeeseen enkä pysynyt enää letkoissa. No ei kait siinä, hyvää settiä tippumisesta huolimatta - läski 16km/57.40´.

Perjantaina olisi lähtö Ylläkselle, joten loppuviikolla joutuu hivenen passailemaan reenihaluja. Niitä tuntuu jonkun verran olevan. Tosin uskoisin aika vahvasti, että ne saadaan tapettua Ylläksen mäkiin. Sehän niissä urheiluleireissa kai on tarkoituskin, ettei loppuviikosta jaksa enää edes lenkeillä jutella, vaikka seura kuinka mehevää olisikin. Toki lenkit pitää aina vetää loppuun saakka.

Ei muuta kuin hassun hauskat joulut ja näkyy ensi vuonna... Loppuun vielä pieni jouluaikaan sopiva vinkki. Mikäli, ette keksi enää yhtään piirileikkiä joulukuusen ympärillä niin pukeutukaa naamiaisasuihin. Kuuminta hottia asujen suhteen BlackHole- kyselyn mukaan ovat aina varma Robin Hood, sekä nouseva trendi - poliisin virka- asu. Huomattavasti parempaa viihdettä kuin "hei tonttu-ukot hyppikää niin, että naapurusto raikaa"!


Members of K****vesi team