Häijyyttä ilman rajoja yhdistyksen vuosikokous

Kausi 2008 on nyt sitten virallisesti kaatunut. Ja nimenomaan kaatamisen suhteen ei varsinaisesti passailtu tänäkään vuonna. Toisaalta vuoden rankka työ vaatii sen arvoiset huvit. Ja jos ei muiden asioiden saralla tänä vuonna onnistuttu niin kauden kaatajaisissa tuli mitä erilaisimpia onnistumisia. Jotkut jopa palkittiin mitä hienoimmilla palkinnoilla ja muistamisilla.

Kolmen päivän mittaisista kemuistahan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan, mutta siihen ei missään nimessä ole aikaa enkä usko, että kyseinen aihe kovin suurta lukiakuntaa saavuttaisi. Pieneen tiivistelmään on siis tyytyminen, ja hyvä niin...

Hölmöily alkoi periaatteessa jo tiistaina, kun ohjelmassa oli monsterluokituksen omaava 14km yöreeni Kuusojalla. Metsässä tuli melkein Jukofiilikset sillä erolla, ettei kulkenut enkä osannut suunnistaa, mutta sakkia oli kuin meren mutaa. Heti ykköseltä oli neljä perhoslenkkiä, jonka jälkeen odoteltiin jengi kasaan ja lähdettiin n.8km mittaiselle putkipätkälle. Rakas antiikin aikainen halogeenilamppuni alkoi tummumaan siinä tunnin kohdalla, mutta onneksi letkoissa oli enemmän luumeneita kuin laki sallii. Tunnin ja vartin kohdilla letkakin alkoi venymään eikä vauhtikaan ollut enää aivan peruslenkin kaltaista. Loppuun vielä kunnon kirit pohjekrampeilla höystettynä. Ai, että oli kivaa. Varsinkin, kun kyseinen "pikkureeni" oli ensimmäinen viikon flunssan jälkeen. Niin ja hävisin loppukirissä kahdelle maailmanluokan kiritykille; Nurmoselle ja Airilalle. Se, jos joku otti kuuppaan, mutta tiesin, että viikonlopun kireissä minä olisin niskan päällä. Ja niin muuten taisin ollakin.

Keskiviikkona Hantteri piti jäisen rokkijumpan, jonka jäjliltä lihakset on vieläkin jökissä.

KK:n virallinen osuus polkaistiin virallisesti käyntiin Nuotioillalla torstai iltana. Kattaus oli samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina. Laulua, törpöttelyä, sekä hauskan pitoa. Suurin riesa muodostui jäätävästä vesisateesta, jonka takia valomerkki tuli suunniteltua aikaisemmin. Tosin aikainen valomerkki tiesi hyviä yöunia ja sellaisethan me vedettiin. Olihan edessä vielä kaksi tiukkaakin tiukempaa vuorokautta.

Perjantai lähti käyntiin pienellä shoppailulla ja aamupala/lounas yhdistelmällä hampurilaisravintola Rolssissa. Kaiken kaikkiaan reissu meno täydellisen tuubiin, koska farkut löytyi ensimmäisellä yrittämällä, Rolssissa sai kaksi ateriaa yhden hinnalla eikä Alkokaan ollut kuin kivenheiton päässä. Mutta niin kuin sanotaan; onnistuneet reissut on kaiken A ja O, välissä L ja K. KST! Joensuun yliopisto tarjosi kauden kaatamiseen erinomaiset puitteet sauna -ja biletystiloineen. Normaalista poiketen "Black Hole" pysyi lähes koskemattomana koko viikonlopun ajan. Itse asiassa virallinen nimi taitaa näinä aikoina olla "the Deep Black Hole".. Tsekkiläinen hylsyhirmumme, Jan Haaska, oli loihtinut olutsuunnistuksen aivan bilemestamme rappusilta. Skabassa vaihdettiin vaatteita, identiteettejä ja saattoihan siellä joku pikkelssikin lentää. Loppuilta onkin sitten historiaa. Ainoat kirjoitukset historiankirjoihin lienee jo melko haalea BePopin leima kämmenselässä. Ehkä ihan hyvä niin.

Hivenen myöhään venynyt perjantai-ilta siirsi bileiden aloittamista lauantaina muutamalla tunnilla, kun kroppa vaati lepoa. Köntti messiin ties miltä reissulta ja ABC:lle aamupalalle. Kello oli vasta yksi, mutta päästyämme bilepaikalle oli meno jo ties missä sfäärissä. Saapumistamme vaikeutti hieman nuolisade, mutta Robin Hoodhan se vaan oli suorittamassa aamuharjoitustaan. Hyvin näytti osuvan. Liekko syynä ollut hengityksen lämmitin (Joonas), joka komisti jo valmiiksi varsin eriskummalisen näköistä Robinia. Normaaliin tapaan kai kuuluu vaatteiden riisuminen ennen saunaan menoa. No, homma meni täysin päinvastoin tällä kertaa. Lauteilla istui samaan aikaan lemmenlaivan kapteeni valkoisessa univormussaan, Wayne Gretzky vihreässä kypärämyssyssä ja mustissa aurinkolaseissaan, sekä liuta muita ex-huippu-urheilijoita, kuten Michael Jordan. Harvoin tulee saunottua sellaisten nimien kanssa. Jotkut kokeilivat myös onko mahdollista juosta alasti Kuopiontielle ja käydä katsomassa miltä keskiviiva näyttää ilman rihman kiertämää. Hienolta oli kuulemma näyttänyt.

Siinä pieni yhteenveto hyvinkin isosti referoiden. Ei muuta kuin odottamaan ensi kertaa. Luojalle kuitenkin iso kiitos, etten ole kuin yhden lajin pauloissa. Olisi nimittäin todella isoa häijyä suorittaa samanmoinen kaatajaisrituaali jokaisen lajin kauden päättyessä.

Kerta ´joudun´ vaihtamaan yleiseen eli aikusten sarjaan niin kai sitä täytyy itsekin aikuistua. Huomenna otan ison askeleen kohti aikuisuuden paheita: menen töihin. Samaan syssyyn alkaa uusi harjoittelukausi. Tosin vielä muutama viikko vain ja ainoastaan fiilistellen yöreenejä, sählyä ja sauvakävelyä rennolla asenteella. Ei muuta kuin näkyy reeneissä...