2r

Viime viikonloppu antoi mitä erilaisimpia ´viimeisiä´asioita. Meinaa tulla jopa haikeita ajatuksia mieleen. 25manna oli viimeinen kilpailu, jossa minut noteerattiin juniorina. Ja saattoihan tuo olla viimeinen manna tässä seurassa. Lisäinformaatiota odotellessa päivät kuluu piinallisissa merkeissä. No, eiköhän sillekin asialle saada jokin päätös seuraavien viikkojen kuluessa.

Oli miten oli, 25manna oli mielestäni varsin kelvollinen viestikilpailu tällä kertaa. Suunnistuksellisesti kisa ei tälläkään kertaa antanut mitään isompaa mystiikkaa, mutta pitääkö jokaisen kilpailun ollakaan mikään taitogurujen temmellysareena? Ei mielestäni.

Lähdettiin selvästi altavastaajana kisaan ja siihen nähden pysyttiin mukana todella hyvin. Osuus osuudelta Haldenilla oli heittää maajoukkuejamppoja kehään, mutta silti sätkittiin mukana vallan mainiosti. Kaiken kukkuraksi johdettiin koko viestiä kolmanneksi viimeisen osuuden jälkeen, kun viisikymppinen naavaparta valkoisessa lippalakissaan, sinisessä "hämypaidassaan" kakkulat nenällä, pohkeet ja akilesjänteet paukkuen runnoi väkisin Haldenin vanhukselta karkuun. Tosin karkumatkaa helpotti hieman se, että Haldenin ikämies joutui loppusuoran sillan alamäessä ottamaan tukea kaiteesta, mutta siitäkin huolimatta hieno veto tämän bloginpitäjän siittäjältä.

Oma osuus, joka tälläkin kertaa oli viides, sujui erinomaisesti, sillä saatiin kärkeä kiinni lähes kolme minuuttia. Yhden isomman koukun onnistuin kuitenkin leipomaan kutosrastille, kun kaikessa kiireessä hukkasin yhden ison mäen ja samassa rytäkässä painelin huomaamatta ison polun yli. Lähes kaksi minuuttia otin pataan kyseisellä pitkällä välillä. Onneksi sillä ei ollut vaikutusta lopputulokseen, sillä joukkueemme uusin kasvo, Jan Haaska, otti sitten vitosen koukun ankkuriosuudella. No, ensi vuonna sitten uutta matoa koukkuun.

25manna kuvakollaasi