Ekat ässämmät

Päänsisäinen tumma jakso on näköjään siirtynyt ulkoilmaan; vettä räpsii ja pitkillä valoilla joutuu ajelemaan heti puolenpäivän jälkeen. Toisaalta hyvää toinen puoli eli yöreenejä pystyy työstämään melko aikaisin illan hämärtyessä. Tänä syksynä antiikkikapistuksen asemaan joutunut halogeenilamppuni saa töitä oikein isän kädestä.

Huippuliigan päätöskilpailu tosiaan jäi väliin liiallisen hapokkuuden ja tummuuden takia, mutta sinä samaisena viikonloppuna sain ladattua pääkoppaa juuri sen verran mitä oli tarvis. Muutama priimaluokan suunnistusreeni kotikonnuilla Joensuussa ja kevyttä sosiaalisuutta punaviinipullon siivittämänä. Todella hyvää vaihtelua pitkästä aikaa. Ei niinkään vinettopullo vaan kaikki muu siinä ympärillä...

Kolmen päivän ´pakkolevon´ jälkeen ruletti alkoi jälleen pyörähdellä. Normaaliin tapaan kemppainen (setti) aloitettiin kevyellä matkustuksella: Joensuu-Helsinki-Rovaniemi. Tuuppasin itseni junaan klo 6.10 Joensuussa ja seuraavana aamuna klo 8.00 samainen ´haamu´ töllisteli Lordi- aukiota Rovaniemellä. Aikamoista. Syy miksi Rolloon asti piti mennä johtuu vain ja ainoastaan Suomen puolustusvoimista. Sulaa hulluutta olisi kapinoida suurempaa voimaa vastaan.

Keskiviikkona ohjelmassa oli henkilökohtainen kilpailu ja matkana joku keski/pitkämatka tai siltä väliltä. Matka oli tasan kasi. Samainen kilpailu toimi myös "katsastuksena" lokakuussa skabailtaviin sotilaiden MM- kisoihin, joten vähän isommat panokset oli pelissä mukana. Olin valmistautunut kisaan melko huolella, vaikka motivaatio kilpailemiseen olikin enemmän tai vähemmän kadoksissa, ehkä enemmän. Fyysinen vire tuntui verrytellessä lupauksia herättävältä ja sekös tuntui pitkästä aikaa pirun hyvältä! Sen tuomalla fiiliksellä lähdin aika rivakasti liikkeelle turhia säästelemättä ja normaaliin tapaan ykkösvälille tuli pohjat. Katselin ykköselle kivutessani, että kakkoselle on pidempi väli, jossa muutava mahdollisuus totetuttaa väli. Aluksi ajatus oli kiertää oikealta tietä pitkin, mutta maasto näytti sen verran nopeakulkuiselta, että vaihdoin suunnitelman yksinkertaisempaan ratkaisuun eli päätin polkea viivaa pitkin. Lähdin rastiltä liikaa oikealle ja iso virhe alkoi jo oikeastaan siinä vaiheessa. Tulin polulle ja, koska suunnitelmani oli vetää suoraan työntelin sen suurempia miettimättä polun yli ja siitäkin vielä reilut sata metriä, kunnes hälytyskellot alkoivat pauhaamaan korvissa kuin viimeistä päivää. Olin juossut aikalailla soiroon. Tajusin sijaintini onneksi heti, kirosin itseni ja löin kaasupedaalin pohjan läpi konehuoneeseen saakka. Virheen jälkeen sain ajatukset kasaan todella hyvin ja upea maasto antoi lisää fiilistä työntää hullunkiilto silmissä. Toinen pidempi väli (6-7) olisi pitänyt kiertää kiltisti vasemmalta polkua myöten, mutta fyysinen vire oli sen verran kohdallaan, että kiskoin suoraan. Joku jamppa yritti rimpuilla ylämäessä perässä, mutta ylämäet kulkee tällä hetkellä sen verran hyvin, että minusta saama peesiapu jäi suht minimaaliseksi. Loppumatkalla ei virheitä tullut juuri nimeksikään, muutama pysähdys ja kaarros, ei muuta.

Suunnistus on edelleen hivenen hakusessa, mutta fyysinen vire alkaa olemaan sitä, mitä sen pitääkin olla!

Reissu oli myös aika historiallinen. Ei niinkään menestyksen puolesta vaan päinvastoin. Alik Nurmonen, pari skapparia ja minä lyötiin Hämeenrykmentin historiankirjat uuteen uskoon juoksemalla partiokilpailu kuin pullopersesiat. Suunnistusosio meni suhteellisen hyvin lukuunottamatta surkeaa jakoa niin yö, kuin päiväkilpailussa, mutta ammunta ja käsikranaatinheitto oli jotain aivan uskomatonta. Otettiin nimittäin sakkoa yhteensä yhdeksänkymmentä minuuttia. Häijyä/häijyhköä. Partion päiväosuudella kiersin "kevyen" 18km ´hevosenlenkin´ rynkky ja reppu selässä luonnollisesti, mutta hyvää reeniähän se vaan oli.