Sumuista Kukastunturia ja HabaKeijojen kuningas, Köntti
Siinä kahvia siemaillessa tuli myös tiirailtua ulos ikkunasta ensimmäistä kertaa koko ihanan aamun tuoksinassa ja siellähän satoi vettä oikein olan takaa. Voisi jopa melkein sanoa, että vettä tuli taivahien täydeltä. Huipulle ei kuitenkaan ole oikotietä, kaikkihan sen tietää. Eilen päätetty pitkääkin pidempi mäkilenkki oli pakko panna täytäntöön. Nurmosen Anakonda totesi aamulla hapotuksen olevan liian jäätävää, joten isolle kakkosen ladulle lähti kaksi soturia, "keidaskaksikko". Tarkoitus oli valloittaa yksi tunturi lisää, mutta näin jälkikäteen on paha sanoa päästiinkö haluttuun lopputulokseen, koska sumu oli mitä jäätävin ja näin ollen ei voida olla täysin varma käytiinko edes lähellä halutun tunturin lakea. Korkeusmittari kuitenkin antoi melko tiukkaa lukemaa, joten mitä todennäköisemmin Kukastunturin päällä ollaan käyty.
Keidaskaksikko, jälleen
En muista milloin vettä olisi tullut tuota tahtia alas taivaalta. Tuntui kuin joku mulberi olisi kaatanut vettä saavista päällemme koko lenkin ajan. Toisaalta sade antoi lisää fiilistä ja välillä tahkottiin hivenen kovempaa vauhtia mitä alkuun oltiin ajateltu, mutta se jos joku kehittää. Viikko lävähti juuri täyteen tätä Lapinsettiä ja tämän päivän lenkki oli ehdottomasti paras. Mikä onkaan parempaa, kun heittää hyvää reeniä hyvän kaverin kanssa erittäin tyylikkäissä maisemissa. Kuntokin tuntuu olevan nousussa koko pienellä osastollamme...
Keidas
1 kommenttia:
mie sitä vettä annoin vtn keiturit!
Lähetä kommentti