Valmistautumista ja pientä probleemaa

Nuorten MM- kilpailuihin valmistautuminen ei tänäkään vuonna ole sujunut aivan suunnitelmein mukaisesti. Viime vuonna ennen kilpailuja kantapään rakko aiheutti melkoisen tulehduksen, joka nosti myös melkein 40 asteen kuumeen hetkeksi ja pelkkä ajatus suunnistuskengän laittamisesta laittoi ihon kananlihalle. Mutta viikon ´pakkolepo´saattoi olla hyväkin asia ennen tärkeitä kilpailuja. Tosin tulos olisi voinut olla parempi, jos olisi pystynyt valmistautumaan suunnitellusti. No, se siitä.
Viime viikolla kaikki näytti loistavalta. Jukolan jälkeinen väsymys ja univelka saatiin kuriin melko pian ja normaaliin päiväjärjestykseen oli helppo palata. Pari pitkää lenkkiä, joissa tossu kyllä painoi vielä jonkun verran. Juhannusaattona oli ohjelmassa pari suunnistusreeniä ilomantsissa: prologi ja rastienvienti Huhukseen, sekä varsinainen harjoitus Petronkankaalla. Ja kuinka ollakaan, priiman se jälleen tyrkkäs. Vaikka Petronkankaalla on tullutkin käytyä parisen kertaa kesässä niin silti, joka ikinen kerta se on yhä edelleen todella hienoa. Maasto on melko ainutlaatuinen ja erilainen kuin muut suppamaastot. Tarkoitus oli juosta hiljaa ja pitää suunnistusajattelu cripissä. Eihän siitä mitään tullut niin hiljaisella vauhdilla. Oli liikaa aikaa miettiä muuta kuin suunnisusta, joten oli pakko laittaa pedaali pohjaan ja alkaa maalamaan karkealla pensselillä. Kisavauhdilla hommassa ei ollut pienentäkään ongelmaa! Kulku oli priimaa ja suunnistus oli 200m edellä!
Lauantaina oli vuorossa normaali juhannuskisa, SandsSprint. Leikkimielinen kisa tosissaan :) Karsinta juostiin kartalla jonka mittakaava oli 1:1500. Lähtöväli puoli minuuttia ja matkana 1.5km. Alkuun mittakaava tuotti pieniä ongelmia, mutta mitään virheitä ei tullut. Sain edellä lähteneen Hantterin lähes kiinni,jonka jälkeen taisi tulla hitusen kiire ja yksi rasti jäi väliin, joten jouduin juoksemaan yhden rastivälin kahteen kertaan. Hantterille tuli käkeen vajaa puolitoista minuuttia. Onneksi Hantteri sortui vieläkin amatöörimäisempään virheeseen: hylsyyn. Finaaliin lähdettiin takaa-ajolla ja hyvillä tasoituksilla. Tosin minun kohdalla ei voida puhua kovinkaan hyvistä tasoituksista, koska lähdin ensimmäisen perään vajaat 11 minuuttia. Onneksi finaaliin sattui melko hyvä kulku ja rastitkin sattui muutamaa koukkua lukuun ottamatta melko hyvin kohdalleen. Tulinkin ensimmäisenä maaliin ja kuuluisan SandsSprintin voitto oli enää leimantarkistusta vaille valmis. Ja ihme kyllä, kaikki rastit oli ollut oikeita.
Sunnuntai aamuna kurkku tuntui vähän kipeältä, joten oli parempi pitää totaali lepopäivä. Eli sama juttu toistuu kuin viime vuonna jollain tapaa. Tosin nyt tilanne on parempi, koska mikään iso tauti ei ole ainakaan vielä kyseessa ja en usko, että se siksi muuttuukaan. Ehkä kroppa reagoi jännitykseen tällä tavalla...
Ensi torstaina on lähtö Australiaan. Lento kestää n.30 tuntia, joten luulen, että pienehkö happo kömpii kroppaan jossain vaiheessa. Lähdetään siis kituuttamaan itseään.


Some training. 7.8km/54min

Training in Ilomantsi. 8km/62min

SandsSprint, qualification. 1.5km/7.30min

SandsSprint, Final. 3.1km 17.49min

Having such a good time.

Kisoja ja lomailua

Puolentoistaviikon kisa/reenipaketti on ohi elettyä aikaa. Siihen mahtui nuorten MM- katsastukset Salmissa, Forssan Gamesit, priimanpukkaus reenit Asikkalan lähistöllä, sekä Juko 2007 Lapualla. Matkustusta kertyi taasen enemmän mitä laki ja kroppa sallii, mutta kaikki hyvä sattuu aikanaan. Yllättävää kyllä mikään paikka ei ole osoittanut soirouden merkkejä eikä univelan/rasituksen/matkustuksen tuomaa normitautia, flunssaa, ole kuulunut, vaikka sitä tammikuusta asti ollaankin odoteltu. Asia vaatinee pientä erittelyä.

Nuorten MM- katsastukset

Edeltävä viikko ennen katsastuksia oli ollut reenien osalta hieman kevennetty, mutta normireeniä oli tullut kuitenkin kohtuullisesti. Ei toki mitään megamäärää, mutta perusharjoittelua joka tapauksessa. Fiilis ennen kisoja oli hyvä niin fyysisellä kuin psyykkisellä puolella. Tyyppiharjoitus päivää ennen kilpailua antoi ikävä kyllä hitusen erilaisen kuvan todellisesta tilanteesta: totaali väsymys niin fyysisellä kuin psyykkisellä puolella heti alusta alkaen. Ei pienintäkään kiinnostusta karttaan saati sitten optimaaliseen etenemiseen maastossa. Olin lahna! Jostain oli kuitenkin saatava tarvittava psyykkaus. Kyseessä oli kuitenkin katsastukset. Tässä vaiheessa on tosin pakko mainita, että paikka JWOCiin oli onnekseni jo varma ennen katsastus viikonloppua.
Anyway. Lauantaina oli ohjelmassa keskimatka. 4,8km tiukkaa helsinkiläistä avokallio (kolo) suunnistusta. Lähtökynnyksellä odotti yli kahden tunnin odottelu ja asenteen kasaamisprosessi. Ennen lähtöä olo oli todella rauhallinen, ehkä jopa liian passiivinen, koska heti ensimmäisellä rastilla tuli puolentoista minuutin naurettava amtöörivirhe, jonka syynä oli ehdottomasti agressiivisen suunnistuslatauksen eli tatsin puute! Ei kertakaikkiaan "kiinnostanut" lukea karttaa tarpeeksi tarkkaan (uskomatonta!). Koko keskimatkan kilpailu oli täyttä asennevammaa isolla A:lla! Onneksi edes viimeiset pari kilometria juoksin karkivauhtia, muttei se kovin suurta lupausta herättänyt. Sijoitus oli surkea 11. ja yli neljä minuuttia 30 centiin!!!
Jotain oli siis selvästi tehtävä, että sunnuntain pitkän matkan kilpailusta jäisi edes jotain kerrottavaa tuleville sukupolville. Nöyryyttä suunnistukseen ja agressiivisuutta juoksemiseen. Rauhallisuutta ja unohtaa pakkotyöstö.
Pitkän matkan kisaan lähtöaikaonnenpyörä oli arponut lähtöajan kuumanryhmän alkuun, joten lauantain kaltaista odottelua ei tarvinnut ´kärsiä´. Kilpailun alki menikin hyvin. Mitään merkittäviä virheitä ei tullut ja väliajat olivat viiden kärjen sisällä. Fyysinen vire oli myös ehdottomasti positiivinen yllätys. Mutta niin kuin aina, hyvänolontunne koituu kohtaloksi. Niin tälläkin kertaa. Tuloksena oli kahden ja puolen minuutin virhe takarinteessä sijainneelle kivelle. Huono ja levoton lähtökulma tyhjään rinteeseen ja iso koukku oli sitä myöten siinä. No, lopun juoksin kärkivauhtia ilman suurempia ongelmia. Lopputuloksesa viides sija ja pari minuuttia 30 centiin.
Kisaviikonloppu meni enemmän kuin alakanttiin. Alisuoriudun omaan tasooni nähden totaalisesti. Onneksi huonot juoksut sattui pikkukisoihin ja luulen, että seuramme manageri Iso B:n läksytys asennevammaani ja vähäiseen nöyryyteeni suunnistusta kohtaan avasi silmiäni kohti parempaa (ehkei kuitenkaan täydellistä;)) suunnistusta kohti.
Mutta homma tuli hoidettua kotiin. Tosin helvetin huonoilla katsastusjuoksuilla, mutta pääasia oli se, että kisalippu kengurumaahan tuli tienattua. Liekkö entisillä ´näytöillä´ollut painoarvoa :)

Linkki tuloksiin: http://www.helsinginsuunnistajat.fi/suuntogames2007/tulokset.shtml

Forssa Gamesit

Tiistai- iltana oli vuorossa kovatasoinen kansallinen kilpailu pääsarjassa. Jamppoja kyseiseen kisaan lähti yli 130 ja kai siellä joku suht kovakin kaveri oli viivalla. Kulku oli viikonlopun kisoihin nähden todella hyvä, jopa helppo. Suunnistuskin sujuin hyvin lukuun ottamatta yhtä puolen minuutin kuprua, jossa mm. nykyinen Jukolavoittaja sortui yli puolentoista minuutin koukkuun. Kartassa taisi kaiken hyvän ja pahan lisäksi olla tuolla kohdalla jotain häikkää?! Sijoitus 16. Läski kaksi minuuttia käkeen nopeimmalle.
Syy miksi halusin juosta kolme kilpailu noin lähekkäin toisiaan oli kilpailurutiinin ja turnauskestävyyden kehittäminen ja ennen kaikkea väsyneena optimaalisen suorituksen parantaminen. Arvokisoissa juostaa neljä tai viisi kilpailua lähes putkeen, joten kisojen paljouden ei näin ollen tulisi olla probleema.

Forssa Gameseista Jukolaan oli aikaa enää neljä päivää, joten näin parhaaksi lähteä pois kaupungin humusta ja siirtyä kesämökkeilyyn ja kalastukseen. Toki harjoitellakin piti. Keskiviikon vajaan kahden tunnin juoksulenkki tuntui melkoisen vaivalloiselta kisaurakan jälkeen. Ei kuitenkaan aivan Via Dolorosalta. Päijänteen ympäristön maastot avautuivat priimanpukkaus suunnistusreenillä torstaina. Normi karttaharjoitus, jonka keskellä perhoslenkit kisavauhdilla. Perjantaina verkkalenkki ja vähän juoksutekniikkaa ja auton keula kohti Lapuaa. Yllätyin, kun tunsin pientä jännitystä Jukolaa kohtaan... Niin ja siitä kalastuksesta. Vettä satoi ja peltikatto oli taittua rullalle tuulen ansiosta, joten vesille ei ollut asiaa kuin hulluimmilla kalastushirmuilla.

Linkki tuloksiin: http://koti.mbnet.fi/lhr/forssagames/

Jukola 2007

Ennen kisaa jännitystä tuotti muutama asia: lampun saaminen Sakari Kintaalta, sekä kompassin toimimattomuus Simpsiöllä. No, oli siinä mukana myös normaalia kisäjännitystä, mutta huomattavasti enemmän mitä olisin kuvitellut kakkosjoukkueessa juoksemisen aiheuttavan. Ohjelmassa oli toinen osuus, joka oli pituudeltaa hitusen alle 11 km. Puhdasta yösuunnistusta oli odotettavissa kuusikoissa ja tiheimmillä alueilla.
Sain kartan noin viisi sekuntia KR:n ykkösjoukkueen jälkeen noin seitsemän minuuttia kärjen jälkeen. LetkuPena oli leiponut koukkua oikein olan takaa. Harvoin huippusuunnistusseuran neljä joukkuetta vaihtaa seitsemän minuuttia kärjen takan lähes yhdessä! Vetelin ensimmäiselle rastille täysin yksin ja mitään ongelmia ei ollut. Kulku oli aivan mieletön ja suunnistus sujui kuin unelma. Kavereita tuli selkä edellä vastaan ja viiden kilometrin kohdalla olin muutaman sekunnin edellä Stimulia, joka ihmettelikin, että mitä v****a Aaro juoksee edelläni, vaikka kulku tuntui hemmetin hyvälle :) TV-rastin jälkeen tapahtui kuitenkin jotain mitä näköjään ei voi kokea kuin Jukolassa: Stimuli huusi koodinsa ja kuulin hänen huutavan, että koodi 156. Tarkistin, että sama on, eikun perään ja lepuuttamaan suunnistusajattelua. Näin rastin, mutta siinä oli koodi 155 joten pysähdyin samalla kun Stimuli leimasi rastilla ja jätti pölypilven ilmaan nilkkatuet vikisten. Näköjään ihmismieli haluaa kuulla vain oikeita asioita eli olin kuullut oman rastini koodin, vaikka Stimuli luultavammin olikin sanonut koodin 155. Kartta levälleen ja yli kahden minuutin virhe. Pienehkö ahdistus hiipi mieleen hyvin sujuneen alun takia. Keräilin suunnistukseni rippeet kivikosta heinien alta ja lähdin ryskimään kohti seuraavaa rastia. Muutamaan väliin ei ongelmia ollut, kunnes lainalampun akku alkoi tummumaan. Näkökenttä lyheni pariinkymmeneen metriin, jonka jälkeen kuusikossa oli yllättävn vaikeaa edetä. Onneksi olin jo yli puolessa välissä. Mitää isompia koukkuja ei lopussa tullut ja laputtelinkin loppumatkan hieman kärjen vauhtia hitaammin. Ennen lähtöä sijoitus oli noin 150 ja vaihdossa se oli noin 50.
Kalevan Rastin kakkostiimi tuli maalin lopulta sijalla 48. Ennakkospekulointien palautuessa mieleen sijoitus oli ehdottomasti pettymys. Hyvillä suorituksilla kolmenkymmenen joukkoon oli hyvät mahdollisuudet ja neljännen osuuden jälkeen tilanne sen suhteen näytti lupaavalta. Sijoitus oli kolmekymmenen hujakoilla. Aikaero kärkeen pitkän yön jälkeen oli alle kymmenen minuuttia Andersin tehtyä kellontarkkaa työtä vanhan miehen otteella :) Viidennellä ja kuudennella osuudella ei kavereilla niin sanoitusti oikein nassahtanut. Kahdella osuudella jäätiin kärkeen reilusti yli 20 minuuttia ja sijoitus tippui parikymmentä pykälää. Positiivista oli toki se, ettie kuudennen osuuden jamppa ottanut hylsyä (kevyt suola ;)). Hisuvalmentaja Hoube Rykimä piti sijan samana, mutta oli selvästikin pettynyt lähtöasemaansa hitaampien letkojen joukossa. Kova kaveri tarvitsee kovaa seuraa!
Oikeastaan Jukolan kakkososuudesta jäi hyvä maku suuhun. Juoksu kulki melkoisen mallikkaasti ja lukuun ottamatta yhtä isoa virhettä suoritus oli hyvä. Ja mikä parasta, KR palasi takaisin sinne minne se kuuluu: Jukolan voittajaksi. Ja yllätys yllätys, helvetin ylivoimaisesti! Taisinkin todeta siinä vaiheessa jollekin, kun Thierry ja joukkuekaverit tuulettivat voittajan maalin, että ´mie haluun muuten voittaa tän viestin noiden kaverusten kanssa´.

Linkkejä mestoille:
http://www.kalevanrasti.fi/
http://aapo.jukola2007.net/tulokset/fi/j2007_ju/


Training in Koli

Suunto Games Middle. 11. +4.30`

Suunto Games Long. 5. +2.20`

Forssa Games. H21A, 16. +2.12`

Training in "somewhere"

Jukola. Second leg. 44. +6.10`

Jukola spirit

Suurten sekundojen SM- Sprint

Tänäkään vuonna SM- sprintti ei ollu lähelläkään kansainvälistä sprinttikilpailua, ainakaan H20- sarjan rata. Pääsarjojen radat olivat askel lähempänä maailmalla käytäviä sprinttejä. Tosin 3.30min/km ei sielläkään juostu. Pääsarjoille sprintin kansainvälistyminen ei ole pakottava tarve, mutta juniorisarjoille siitä olisi enemmän kuin hyötyä. Onhan se melko tyhmää ja turhauttavaa antaa tälläisellä asialla muille etumatkaa. Ihan kuin ei olisi jo valmiiksi vaikeaa saada mitalia nuorten arvokisoista ja ennen kaikkea sprintistä. PM-sprintti katsastus oli juuri sellainen kilpailu mitä maailmalla juostaan, joten miksei myös suomenmestaruus sprintti voisi olla tuollainen? Tarkoitus ei ole millään muotoa dissata järjestäjiä, koska jäsjestelyt kyseisessa sprintissä oli priimaa, mutta miksi SM- keskimatka pitää järjestää kaksi kertaa vuodessa? Toinen keväällä, toinen syksyllä. Junnusarjojen radat olivat lyhennetyt ja hieman helpotetut keskimatkan radat. H20- sarjan voittajan kilometrivauhti on hitusen alle 5min/km. Ja hitaus ei todellakaan johtunut paskasta tasosta vaan yksinkertaisesti siitä, että 80% radasta oli puhdasta metsäsuunnistusta! Kansainvälisissä sprinteissä järjestään tuo 80% on asfalttia tai muuta ´kovaa´ ja nopeaa alustaa!

No, se siitä purnaamisesta.
Sprinttiin valmistautuminen ei ollut lähellekään optimaalista. Ylioppilasjuhlat lauantaina ja 500 km autossa matkustus laittoivat jalat yllättävän isoon soiroon. Tosin aika monella muullakin oli jokseenkin samankaltainen valmistautuminen kyseiseen taistoon.
Aamupäivän karsinta meni suunnistuksellisesti suhteellisen hyvin. Alun varovainen lähtö eli homman sisäänajo oli hyvä ratkaisu, koska jo parin minuutin jälkeen alkoi tuntua reisissä aikamoista väsymystä. Kulku oli siis aika tahmeaa. Karsinnan voitto irtosi kuitenkin yllättävän helposti 13:n sekunnin turvin ja haluttu lähtöpaikka sarjan viimeisenä lähtijänä oli hankittu. Kuumuuden ja mahakivun takia loppuveryttely jäi ehkä liiankin lyhyeksi. Turhauttava kolmen tunnin odottelu maantiedon kirjaa lukiessa ja järkyttävä väsymys toi pienen pelon siitä, ettei fyysisen vire ollut todellakaan niin hyvä kuin olisin halunnut sen olevan.
Finaalin lähestyessä yllättävä jännityksen tunne hyppäsi täysin puskista esiin. Yleensä noin suurta jännitystä ei ole ollut. Toki pieni terve jännitys täytyy olla, mutta nyt voidaan puhua aivan oikeasta kilpailujännityksesta. Tuntui, että itseluottamus oli kadonnut. Niin monesti olen voittanut karsinnan, mutta finaalissa ei samanlaista tulosta ole tullut. Tiesin, että olen hyvässä kunnossa ja, että muiden täytyy "ylittää itsensä", jos haluaa voittaa minut. Ei ylimielisyyttä vaan tervettä ja hyvää itseluottamusta ;) Ennen starttia verkatessa mahakipu tuli taas esiin ja kone tuntui yskivän melko pahasti. Ykkösrastin viidentoista sekunnin koukun jälkeen tajusin karmivan todellellisuuden finaalin kulusta: ei minneen! Jalat oli kuin puuroa ja eteneminen todella vaivalloista. Suunnistuksellisesti suoritus oli keskinkertainen, ei todellakaan täydellinen. Väsymyksestä johtuen suunnistus ei ollut kovinkaan sujuvaa ja lopussa tuli vielä selvä suunnistusvirhe (15sek), joka kostautui luonnollisesti. Tosin ensimmäisen rastin virhe tiputti jo pois ainoasta tavoitteesta: suomenmestaruudesta. Lopputulos oli kolmas sija ja 16 sekuntia Karkkilan Sprinttikoneeseen. Hopeamitali jäi vain sekunnin päähän, muttei sillä ollut mitään merkitystä, koska tässä tapauksessa ainoastaan kultamitali olisi tuntunut hyvälle. Harvoin SM- pronssi tuntui niin pahalle!
Näin jälkikäteen voi kuitenkin todeta, ettei sprintti ollut kauden päätavoite. Se oli myös nuorten MM- katsastus, joten ollaan taas yksi askel lähempänä MM- kilpailuja. Huonoon fyysiseen vireeseen voi olla monia eri syitä. Yksi niistä on se, etten valmistautunut/herkistellyt juuri lainkaan. Normaalia harjoittelua (hieman kevennettynä tosin) ja ehkä kuitenkin vähän liikaa. Ensi viikonlopun katsastuksiin tahdon lähteä hyvin valmistautuneena, jotta saisi maksimaaliset suoritukset, ettei olisi epäselvyyksia kunnosta eikä pääsemisesta MM- kisakoneeseen. Sama homma Jukolaan: hyvässä tikissä ja freessinä!
Niin ja tulihan miusta sitten ylioppilas tosiaan. Yksi elämän tavoitteista on siis saavutettu. Kaksitoista vuotinen urakka on niin sanoitusti tehty! Toisaalta nyt se opiskelu sitten kai vasta alkaa :)


Blowing...


Lisää kuvia ja kartat (ehkä) myöhemmin...