Synkkyyttä

Aloitetaan vaikka Ankkurirasteista. Juoksin A-sarjassa, koska rankingpisteeni eivät riittäneet eliittiin. Se harmitti jonkun verran, mutta niinhän se vaan menee. Voitin kuitenkin A-sarjan yhteiskilpailun, vaikka ensimmäinen päivä olikin melko surkeaa suorittamista. Toisena päivänä juostiin lyhennetty normaalimatka, 10.1km, jossa otin maailmanmestari Andrey Hramovilta käkeen hieman yli kaksi minuuttia. Suunnistus sujui koko kisan lähes virheettä, mutta fyysinen vire oli vielä aika kehno flunssien jälkeen. Itseluottamus alkoi pikku hiljaa palata takaisin, vaikka tiesinkin, että huippukuntoon on vielä piiitkä matka.

Results day 1
Reulst day 2

Jukolan Viestiin Kalevan Rastilla oli asettaa loistava kakkosjoukkue. Joukkueemme tavoitteeksi asetimme pääsyn 25 parhaan joukkoon. Lopputulos oli 21 ja taakse jäi mm. viime vuoden nelonen Lynx, Tampereen Pyrintö, MS Parma ja liuta kovia ulkomaalaisjoukkueita kuten Bäggelagets SK Norjasta. Viesti kulki seuraavasti:

Ensimmäiselle osuudelle meillä oli asettaa reiluakin reilumpi lapinmies, HP Pukema. HP sorvasi koko aloitusosuuden kärjen tuntumassa vaihtaen sijalla 10. En olisi voinut toivoa parempaa lähtöpaikkaa itselleni.

Viimevuoden tapaan juoksin toista ja pimeää osuutta. Alku lähtikin kulkemaan melko hyvin, sillä sain parikymmentä sekuntia edellä lähteneen kärjen kiinni jo ykkösrasteille. Vauhti tuntui alkumatkasta melko kesyltä. Parin kilomertin juoksun jälkeen letkan veturiksi hyökkäsi Halden SK:n Mattias Karlson ja vauhti nousi selkeästi. Tiellä teki todella tiukkaa pysyä Haldenin perässä, metsäosuuksilla pääsin lepäilemään. Harmi vaan, että tietä oli niinkin paljon ja väsy alkoi hiipiä puseroon melko hyvissä ajoin. Muutama pieni virhe (yht. reilu 2min), sekä heikko fyysinen vire (suomeksi sanoittuna huono kunto) tiputti sijoitusta roimasti ja sitkoilin vaihtoon sijalla 17 yli 7min kärjen perässä.

Pitkää yötä murjomaan lähti Antti Nurdemar Nurmonen. Antti ei pitkästä yöstä paljoahaan hätkähtänyt vaan takoi varmaakin varmemman osuuden vaihtaen sijalla 9. Voidaan todeta, että KR kakkonen oli tuossa vaiheessa kolmanneksi paras suomalaisseura. Not bad.

Neljännelle osuudelle yhtä aikaa sarastuksen kanssa lähti joukkueen tulokas, AP Kaivosaari. Päkiäaskeltajana tunnetulle AaPeelle polkuralli sopi kuin nyrkki silmään. Vaihtoon AP saapui kantapäät pakaroihin paukkuen ja etusormi pystyssä merkiksi siitä, että ero kärkeen oli supistunut minuutilla! Edelleen olimme kolmanneksi paras suomalaisjoukkue.

Viidennelle osuudelle lähti joukkueen isä ja kokenein kettu Aksu Ahtiainen. Valitettavasti Aksulle sattui heikko päivä ja muutama isompi virhe tiputti sijoituksen kahdenkymmenen huonommalle puolelle. Siitäkin huolimatta olimme edelleen tiukasti kiinni tavoitteessamme, sillä sijoutus oli 23.

Kuudennelle osuudelle lähti vuoden 2007 viestin nuorten maailmanmestari, tsekkiläinen Adam Chromy. Adam ei saanut aivan parasta kulkua päälle ja sijoitus ennen ankkuriosuutta oli 25.

Ankkuriosuudelle meillä oli laittaa moninkertainen nuorten MM-mitalisti ja hyvin jo aikuisten sarjassa juossut ranskalainen Philippe Adamski. Pena juoksi lähes puhtaan juoksun ja nosti joukkueemme sijalla 21. Tavoitteemme siis täyttyi melko tyylikkäästi ja palintokorokkeelle nousi kaksi Kalevan Rastin joukkuetta. Tilanne näyttää siis melko hyvälle seurassamme, kun ykkösjoukkueen kokeneempi osasto siirtyy toppatakkiosastoon niin nuorempi polvi täyttää paikat.


KR second team

Results

Surkeasti mennyt kevät laittoi suunnitelmat uusiksi. Kauden päätavoitteeksi ja kuntohuipun ajankohdaksi olin talvella asettanut Finillä käytävät MM-katsastukset. Tällä hetkellä rankingpisteeni ja kunto eivät ole niin hyvät, että lähtisin MM-katsastuksiin. Muutama edellinen kevät on mennyt lähes pelkästään sairastellessa. Huhti-ja toukokuun aikana sairauspäiviä kertyi 40 ja tällä hetkellä päällä oleva flunssa siirtää sairauspäivät uusiin, melko masentaviin lukuihin. Ensi kevääksi on siis aika paljon mietittävää ja muutettavaa harjoittelussa ja muussa elämässä, jotta lähes kahden kuukauden "poissaololta" vältyttäisiin. Mikäli ensi kevät ja alkukesä tulevat olemaan samanlaisia kuin kaksi edellistä, on aika keksiä jotain muuta kuin sataprosenttista panostusta huippu-urheiluun. Helppoa se ei tule olemaan, koska potentiaalia ja ennen kaikkea halua maailman huipulle löytyisi.

Jotain pientä

Reilu pari viikkoahan siinä meni flunssan kourissa sitkoillessa. Väliin jäi Huippuliigat ja SM-sprintit. Myös ´muutama´ reeni jäi tekemättä, hyvä, että kotitalon portaat sai kavuttua ylös. Voidaan sanoa, että happo oli läsnä. Sepä se onkin läsnäolevaa sorttia aina silloin tällöin.

Aivan totaalista eristäytymistä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Järjestettiin Pipsan kanssa muun muassa tiukkaakin tiukempi sprinttireeni sveitsiläisystävällemme Fabian Hertnerille tämän ollessa Joensuussa viime viikolla. Oli emitit, lähtökellot, kilpailunumerot, maaliviitoitukset, palkinnot, sekä doping testit. Kukaan ei kuitenkaan kärähtänyt.

Tulokset:

Karsinta: 2.2km

Fabian Hertner Sveitsi, 9.30
Hannu Airila Suomi, 10.15
AP Kaivosaari Jyväskylä, 10.20

Finaali: 2.1km

Fabian Hertner Sveitsi 8.39
Hannu Airila Suomi 9.20
AP Kaivosaari Vaajakoski 9.20

(Ajat varsin epäviralliset, koska tulospalvelu kaatui kriittisillä hetkillä. Käsiajanotto oli kädestä)


Supermega sprint 2009, Karsikko, Joensuu

Launtaipäivä kului Kuhasalossa makkaraa ja ihoa grillatessa. Sunnuntaipäivä taasen vietettiin Pielisjoella meloen ja kalastellen ja saarten mahdollisuuksia hyödyntäen, sekä henkisiä paineita purkaen. Hyvinkin rentouttavaa ja ennen kaikkea leppoisaa.

Pikku hiljaa alkaa taas reenikin maistua, vaikkakin vielä melko pienissä annoksissa eli yksi reeni päivään. Tänään kävin toppatakki- Harjun kanssa Enon Harpatissa suunnistamassa. Melkoisen raskaalta tuntui taudin jälkeen ja eihän tuo suunnistuskaan mitään yläluokan priimaa vielä ollut, mutta hauskaa kylläkin pienen tauon jälkeen. Jos jotain positiivista pitää sanoa niin ainakin on tullut herkisteltyä. Herkistelyn syytä en vielä ole selvittänyt, liekkö Jukola vai Kalevanrasti viesti...


Harpatti, Eno: 60min/7.1km

Kesä tulee, minä en

Ylihuomenna tulee kaksi viikkoa täyteen melko sitkeän sorttista flunssaa. Aika normaali flunssa näin astmaatikolle. Harvoin sitä selviää muutamalla päivällä kevennettyä harjoittelua. Toisaalta kaksi viikkoa ei kaada vielä mitään, mutta kyllähän se laittaa mielen synkäksi varsinkin, kun ulkona on +20 astetta ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta.

Surullisinta tässä kaikessa lienee se, ettei kisoissa yllä fyysisesti omalle tasollaan tai ettei ylipäätään pääse koko kisoihin mistä seuraa armoton tippuminen rankinglistalla, joka taas tarkoittaa sitä, että pääsy eliittisarjaan hankaloituu tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Onhan tässä onneksi edessä SM-sprintti, jossa hyvällä onnistumisella pystyy nostamaan sijoitusta, mutta sekin edellyttää melko pikaista paranemista. Mission impossible ehkä...

Viime keskiviikkona juostiin Karjaalla PM-sprinttikatsastus. Tarjolla oli hyvinkin yksinkertaista sprinttisuunnistusta eli voidaan puhua juoksukilpailusta. Toki, jos kisa olisi ollut vain ja ainoastaan juoksua niin omalta osaltani ero kärkeen olisi ollut vieläkin suurempi. Yhden viidentoista sekunnin virheen tein radan loppuosalla (rasti nro. 18) ja kaksi pidempää rastiväliä juoksin huonosti niin fyysisesti kuin suunnistuksellisesti. Kaupunkisprinttejä on todella harvoin tarjolla, joten suurempaa kokemusta ei näistäkään ole. Ennen lähtöä totesin, että edellisen kerran olin juossut sprinttiä viime vuoden heinäkuussä nuorten MM-kilpailuissa Göteborgissa. Alkuverkassa jalat tuntui todella hyville, samoin parilla ensimmäisellä rastilla. Sen jälkeen keuhkot ylikuumeni ja happi loppui lihaksista. En muista milloin olen viimeksi tehnyt sen virheen, että osallistun kisoihin toipilaana, mutta nyt sen tein. Torstain Huippuliiga jäi näin ollen juoksematta. Tyhmyydestä sakotetaan - niin sen pitääkin olla!



Kaivelin karttakansioita aikani kuluksi. Tässäpä kevään helmet..

.

Ei otsikkoa

Käytiin eilen poikain kanssa elokuvissa. Tarkastelun kohteena oli uusi pläjäys nimeltä Enkelit ja Demonit. Kaikkihan tietää, että kyseinen elokuva perustuu Dan Brownin kirjaan. Tai on siis suora jäljennös kyseisestä kirjasta. Sama homma kävi pari vuotta sitten, kun näin samaisen kirjailin kirjasta väännetyn elokuva - petyin raskaasti. En tiedä meneekö se aina noin. Sormusten herrat olivat ihan viihdyttäviä elokuvia, kirjoja en kuitenkaan jaksanut lukea, ne oli jotenkin pitkästyttäviä. Sen sijaan Meduusan verkko oli, sekä elokuvana, että kirjana ylivoimaista priimaa. Ehkei jotkut vaan osaa niin hyvin kuin toiset, tiedä häntä.

Tässä on nyt vietetty pienimuotoista lomaa kilpailemisesta. Melko tasan kaksi väliviikonloppua ilman kilpailuja. Olisihan kilpailuja ollut ties pilvin pimein, mutta mielestäni jokaiseen kissanristimistilaisuuteen ei ole tarvetta rynnätä rankingpisteiden tai kunnian toivossa. Huomenna näyttäisi olevan SM-maastot, josta voidaan positiivisena asiana todeta, että suunnistajia on viivalla melkoinen sakki. Itse en halunnut lähteä kyseisiin karkeloihin. En ole juoksija, vaikka se näytteleekin melko suurta roolia omassa rakkaassa lajissani ja uskon vahvasti, että pystyn tekemään kovia juoksuharjoituksia muissakin tilanteissa kuin numerolappu rinnassani. Yhtä kaikki, en tuomitse ketään huomenna juoksevaa suunnistajaa vaan nostan hattua, että lähtevät itseluottamusta puhkuen ´väärän´ lajin kilpailuun mukaan!

Viime viikonloppuna oltiin Kolin melko jylhissa maisemissa hakemassa mäkikuntoa. Kantapään kautta tuli opittua taas levon merkitys. FinnSpring viikonloppu oli melkoisen kova koettelemus vielä varsin raakileelle urheilijalle. Alkuviikko kisaviikonlopun jälkeen oli liian kova - määrällisesti ja tehollisesti ja kokonaisrasitus kropassa ennen Kolille menoa oli jo varsin kova, vaikkakin fiilis oli edelleen hyvä. Ei ole tarkoitus ´mehustaa´ tekemisiämme sen enempää, mutta väitän, että ohjelma oli aika tiukka huomioon ottaen mäen määrän ja hivenen liian kovan vauhdin.

perjantai

ap: 3x10.15min (nousua Kolin huipulle viimeiset 6min)/n.7min juoksupalautus

ip: mäkilenkki 2h (nousua: paljon, vauhti: liian kova)

lauantai

ap: 4x5min mäkivetoja (vk1-vk2)/5min juoksupalautus alamäkeen+alamäkisuunnistus 18min

ip: juoksu 30min+suunnistus 70min

sunnuntai

ap: 6x1min ylämäkeen täysillä/1.45min juoksupalautus alamäkeen

ip: suunnistus 32min+suunnistus 36min (välissä n.5km siirtymä kartalta toiselle)

Aika hapokkaan olon se tarjosi maanantaille. Samaa hapokkuutta tuli lisäämään pieni nuhanpoikanen. Summa summarum, viisi viikonloppua peräkkäin kisoissa tai leirillä, matkustelut, kova harjoittelu ja kevätflunssabakteerit, sekä siite-ja katupölyt. Ehäpä siinä on riittävästi syitä pikku kohään. Pikku takaiskun inspiroimana on pakko päättää tämä juttu kunnon kliseeseen: se mikä ei tapa, vahvistaa :)

Happomäen uhri

Happo-Aaro ja coutsi-Pipo

More photos by Jan

Kansallista touhua

Maantiepyöräilykausi on sananmukaisesti polkaistu käyntiin. Pienien huoltotoimenpiteiden jälkeen Peugeottini rullasi kuin unelma -ainakin alamäkeen. Pyöräily sopii täydellisenä huoltoliikuntana minun koneistolle. Ei tule samanlaista tärähdystä kuin juoksussa ja maisema vilisee silmissä mikä sopii hyvin ylivilkkaalle mielelle. Eilen heitin seitenkymppisen vajaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Jonkun verran on istumalihakset kovilla, mutta sitähän se on.

Viime viikot ja ennen kaikkea viikonloput ovat olleet kohtullisen hektisiä kisojen sun muiden karkeloiden takia, lähinnä kuitenkin kisojen. Siljarastit oli ja meni. Olin heikko oikeastaan jokaisella osa-alueella aina suunnistuksesta maastojuoksuun. Kisa sinänsä oli ihan hauska perhosineen ja kameroineen, vaikka en kuulukaan kikkailu-kolosuunnistus-koulukuntaan. Paljon jäi mietittävää. Huiput on huippuja, kansalliset miehet kansallisia miehiä, nämä seikat tuli varsin selväksi.

FinnSpringi toi mukanaan yhden uudenkin asian: OIKEAN normaalimatkan. Junnusarjoissa pitkämatka on yleensä reilu kymmenen kilometriä, yleisessä sarjassa samainen matka on yleensä yli viisitoista kilometriä. Tällä kertaa kuusitoista. Kevätleireilyn puute tai niillä sairastaminen ei varsinaisesti tehnyt kynnystä pitkälle matkalle matalammaksi ja heti K-pisteeltä lähtien juoksu oli varsin tahmeaa - nimenomaan maastossa, joka tällä kertaa oli vielä poikkeuksellisen brutaali megaluokan varpuineen ja soineen. Saattoi siellä muutamalla aukollakin olla risu poikineen. Lyhyet, fyysisesti helpot välit sujuivat melko hyvin, mutta pidemmillä väleillä meno jäi samaiseen marrimiseen joilla sorvailin lyhyet välit. Toki osaamattomuuteen suunnistuksen ja maastojuoksun suhteen löytyy varsin selvä syy: lumi. Kävin nimittäin tänään ensimmäisen kerran tekemässä suunnistusharjoituksen Joensuussa sitten viime marraskuun. Lunta ei enää ollut, mutta maa oli tietysti vielä jäässä siellä täällä. Harvoin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että on paremmassa kunnossa mitä tulostaulu näyttää, mutta nyt sen teen :)

Tällä hetkellä painin todella ristiriitaisten tuntemuksien vallassa. Omat tavoitteeni ovat kuitenkin muualla kuin kansallisella tasolla, ainakin tulevaisuudessa, mutta tämän kauden tulosten valossa minut voidaan kategorisoida kaikkein masentavimpaan ja pahimpaan lohkoon: olen kansallisen tason viestimies! Taidan saman tien ilmoittautua Lakeudenviestiin ja miksei toisaalta Kalevanrastiviestiinkin ja alkaa odottamaan sopivia joukkuekavereita. Täältä tähän.


FinnSpring relay

Results long distance
Results relay

More photos from FinnSpring (by Jan Haaska)

Tiomila

Kilpailukalenterin rankin viikonloppu on takana. Viikonlopun aikana unta tuli kiskottua reilun tunnin verran joten hapotustila on vielä tälläkin hetkellä melkoinen.

Tavoitteena ei ollut enempää eikä vähempää kuin voitto, koska tänä vuonna Tiomila oli asia numero yksi! Valmistautumiseen niin fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti käytettiin todella paljon aikaa leireillä ja jokainen omissa oloissaan. En usko, että olisimme voineet tehdä enempää kuin mitä nyt teimme. Miksi siis sijoituimme toiseksi emmekä voittaneet?

No, ensinnäkin täytyy nostaa hattua Krsitiansandin suoritukselle. Paras joukkue voitti. Silloin kun piti hyökätä, Kristiansand hyökkäsi - me passivoimme ja teimme muutaman ratkaisevan virheen. Avausosuudesta viidenteen osuuteen saakka homma toimii, vaikka helmikuussa, koska perusrutiini riittää siihen. Kuudennesta osuudesta lähtien perusrutiini ei riitä vaan pitää pystyä tekemään maailmanluokan suorituksia. Se on lähes mahdotonta sillä maastokokemuksella, jota meillä oli. En usko, että Finlandiahiihto kulkee kovinkaan juhlallisesti marraskuun alussa... Toisaalta tällä kertaa jäimme osuuksilla, jossa juoksi kavereita, jotka ovat suunnistaneet ympäri vuoden, joten tämä selitys ei välttämättä toimi. Parin kuukauden päästä Jukolassa osat melko varmasti kääntyy ympäri tai ainakin me lumessakahlaajat saavutamme etelänheebojen etumatkan.

Oma osuus sujui suunnitelman mukaisesti. En yrittänyt mitään muuta kuin tulla porukan mukana pois ilman yhtään riskiä. Homma oli hallinnassa koko matkan eikä virheitä tullut juuri nimeksikään. Henkilökohtaisessa kilpailussa en varmasti olisi tyytyväinen tämänkaltaiseen juoksuun koska kaikki agressiivisuus oli totaalisen poissa - juuri niin kuin väliosuuksilla kuuluukin olla.

Tavoite oli myös suunnistaa koko viesti niin, että yhteenlasketut virheet on alle kymmenen minuuttia. Kilpailun tasosta kertoo varmaan se, ettei edes niin vähillä virheillä tullut voittoa.

Results


Tiomila 5. leg


Tiomila training

Rantalomalla

Ensimmäinen kevätleiri tähän kauteen on sitten takana päin. Näyttämönä toimi Pohjoismaiden Keski-Eurooppa eli Åhus. Lukuunottamatta jo pelottavan norjalaistunutta Martomaata ja erittäin joensuulaistunutta Harjua koko KR:n ykkösremmi oli saapunut haistelemaan Tiomilan lähimaastoja.

Suurimmat onnistumisenelämykset koettiin kuitenkin muualla kuin metsässä. Ne koettiin majoituksemme olohuoneen sohvalla. Jerseynator oli nimittäin kuljettanut PlayStationin messiin nuorekkaan porukkamme riemuksi. Melko isolla antaumuksella läpi hakattiin niin rallit kuin lätkät. Varovainen arvio pelitunneiksi huitelee kahdenkymmenen paremmalla puolella. Varsinkin rallipeli tuli hyvään tarkoitukseen, koska leirin aikana matkustuskilometrejä kertyi reilut 3000! Pelissä opitut tiukat käkkärikäännökset, sekä gallonan kiihdytykset otettiin käyttöön sillä seurauksella, että Hantterin uudenkarhea Volvo alkoi ratkeilla liitoksistaan. Jäähdytysnesteet eivät pysyneet sisällä ja uusin spekulaatio oli se, että bensatankissakin täytyy olla reikä, koska polttoainemittarin viisari tippui silmissä alaspäin.

Reenit tuntui kaikilla kulkevan erinomaisesti. Kulku oli mitä ylivoimaisinta priimaa ja liputkin halkeili kuin kevätjää konsanaan. Mikäli sama fiilis ja tikki kestää Tiomilaan saakka, ei ole meidän voittanutta!

Teron sivuilta löytyy intensiiviset karttaspekulaatiot.

Loppuun kevyt tilannekatsaus kuvien muodossa.