Kauden avaus

Nimittäin hiihtokauden. Joensuun kaupunki tarjoaa kaikille köyhille hiihtoniiloille oivan mahdollisuuden päästä kitkuttamaan tekolumelle, kun luonnonluonta ei millään tahdo olla. Linnunlahden maisemissa, tarkalleen ottaen laululavalla on tarjolla 1.8km tiukan profiilin omaava pertsan, että vapaan latu. Muutaman kerran olen siinä nyt tällä viikolla käynyt ja voin kertoa, että kädet ovat totaalista sekundaa. Onneksi jalat on priimaa :)

Kovat pakkaset laittoivat tällä viikolla miettimään hieman erilaisia harjoitteita. Vanha Peugeot-merkkinen maantiepyöräni, sekä magneettivastus on toiminut korvaavan harjoittelun apuvälineinä. Torstaina sorvailin itselleni uudentyyppisen reenin. Kyseessä oli aerobiset vedot. Kuulostaa melko typerältä ja olin itsekin sitä mieltä, mutta reenin tehtyä voin sanoa, että idea oli oikeastaan aika hyvä. Kyseessä oli siis 30x1min/1min rullailu palautuksella. Ideana oli tehdä tiukka kiihdytys putkelta aerobiselle kynnyksellä ja pitää siinä minuutin. Viimeiset viisi vetoa massiiviset reisilihakseni huusivat armoa.

Eilen (lauantai) pakkanen lauhtui sen verran, että uskaltauduin kiusaamaan astmaisia keuhkojani ulkoilmaan. Pakkasta oli "vain" -13. Ohjelmani mukaan lauantaina kuuluu tehdä TV-kova ja sen tein. Näyttämönä toimi tuttuakin tutumpi "hullunkolmio" Linnunlahdella. 3x3.75km lenkki. Niin kutsuttu rantapolku oli melkoisen liukas ja lumesta pöpperöinen ja sekös laittoi pohkeet ja akilesjänteet narskumaan, tai ehkä se narina tuli pakkaslumen ja lenkkarin kumipohjan kohtaamisesta. Yritin pitää hyvää matkavauhtia yllä ja tehdä viimeisella kierroksella kaksi selvää rytminvaihdosta. Pääsin ihan mukavaan lopputulokseen, vaikka pakkasilman vetäminen riekaleisiin keuhkoihin tuntuikin lopussa varsin ikävältä. Lopputulema oli 11.25km/39.23min.

Tänään sunnuntaina penkkiurheilijaa jälleen hellitään oikein isän kädestä. Talviurheilua tulee joku viisi tuntia putkeen. Lämpömittari näyttää tällä hetkellä -17 astetta, joten astmamiehillä ei ole ulos asiaa. Siispä olen tänään satulaurheilija ja katson hiihdot pyörän päältä. Välillä saatan nousta jopa putkelle, jos fiilis kohoaa suomalaismenestyksen myötä. Ohjelmistossa seisoo pitkä palauttava harjoitus näin aamupäivälle, joten hyppään pyörän selkään ja nousen pois, kun miesten 30km yhteislähtökisan voittajan on maalissa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Sweet holiday

Ansaittu joululoma alkaa olemaan käsin kosketeltavissa. Tämän vuoden osalta koulutyö paketoidaan huomenissa, jonka jälkeen ajattelin olla amatööri ammattisuunnistaja. Amatööri tarkoittaa sitä, että palkkaa en edelleenkään lenkillä käymisestä saa, ammattilaisuus taasen meinaa sitä, että teen kolmen viikon aikana lähestulkoon kaiken urheilemisen ehdoilla. Tosi asiassa muutos aikaisempaan on hyvin pieni. Arkiviikolla pystyy kuitenkin harjoittelemaan melko hyvin, vaikka koulua tai työtä olisikin, mutta palautumiseen ei arkiviikolla jää liikaa aikaa. Siispä koitan tehdä niitä kuuluisia pohjia määräharjoittelun muodossa enemmän kuin tähän mennessä tällä harjoittelukaudella, sekä ottaa rajattomasta ajasta kaiken hyödyn irti palautumalla kunnolla harjoitusten välissä.

Eilen illalla rupesin ajattelemaan, että olen varsin tyytyväinen edesottamuksiini koulun penkillä. Kaikki tentit on mennyt läpi, että heilahtaa ja vielä hyvin arvosanoin. Samoin kaikki muut koulutyöt on palautettu ajallaan ja nekin hyvin tuloksin. Jopa itsekin ihmettelen tätä pohjatonta motivaatiota. Harjoittelun ja koulun yhdistäminen on myös sujunut ongelmitta. Olen pyrkinyt suunnittelemaan aikataulun harjoittelun ja koulun suhteen viikoksi eteenpäin ja väittäisin, että tällainen systeemi on hyvinkin toimiva. Itse en ainakaan pysty tekemään koko vuoden kattavaa ohjelmaa, ainakaan kovinkaan tarkkaa. Tietyt suuntaviivat olen toki tehnyt vuodeksi eteen päin, mutta todellisuudessa niinkin pitkän ajanjakson kattavan suunnitelman totetuttaminen on lähes mahdotonta. Jotkut varmasti pystyvät myös siihen, minä en. Tässä kohtaa esille tulee täällä päin paljon puhuttanut asia siitä, että jokaisen tulee löytää itselleen sopiva tapa harjoitella ja noudattaa sitä huolimatta siitä mitä muut tekevät tai puhuvat. Käsitykseni mukaan suunnistus on kuitenkin enemmän tai vähemmän yksilölaji ja erilaisia tapoja harjoitella on satoja.

Edellisvuoteen verrattuna olen myös muuttanut harjoitteluani jonkun verran. Viime vuonna tähän aikaan menossa oli voimajakso, jonka tänä vuonna sivuutin lähes totaalisesti. Asiaa pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että voimanmättäminen ei tällä hetkellä ole asia, joka edistäisi urheilu-uraani. Myös yltiöpäinen määrän hinkkaaminen on tässä vaiheessa pois laskuista, mutta tiedostan myös sen, että omalta osaltani aerobinen polku on vielä kulkematta loppuun. Tuskin olen edes puolessa välissä... Asia, jota muun muassa Suomen suunnistusmaajoukkueen päävalmetaja on painottanut jo useamman vuoden, on tällä hetkellä minun kehityslistan ykköspaikalla. Aikaisempaa harjoitteluani spekuloidessa tulin siihen johtopäätökseen, että juoksulenkeillä käyttämäni vauhdit ovat olleen liian hitaita ja turhia "täytereenejä" tuntien keräilyn himossa on ollut aivan liikaa. Näihin kahteen asiaan olen tehnyt muutoksia. Ensinnäkin viikon ohjelmassa on selvästi ns. kehittävä ja palauttava pitkä lenkki. Aikaisemmin lähes poikkeuksetta pitkät lenkit ovat olleen säälittävää läpsyttelyä ja ala-alueiden sorvaamista. Pitkä ja rauhallinen lenkki säilyy edelleen ohjelmassa, mutta viikon toinen pidempi harjoitus on kokenut muodonmuutoksen. Tässä parin kuukauden aikana ns. kehittävä pitkä harjoitus on ollut kiihtyvävauhtinen juoksulenkki. Esimerkiksi 13km vauhdilla 4.20min/km ja sen päälle 5-6km vauhdilla 3.55min/km. Lopussa syke on kuitenkin vielä aerobisella kynnyksellä joten harjoituksen kuormittavuus ei ole rankimmasta päästä. Muutenkin suurimman osan juoksulenkeistä olen tehnyt varsin tasaisilla teillä, joten juoksun taloudellisuuskin on parantunut. Tammikuussa ajattelin kuitenkin siirtyä mäkisempiin maisemiin rassailemaan hapenottoa. Viikon kovat harjoitukset ovat myös vakiinnuttaneet paikkansa eikä niiden osalta aikasempiin vuosiin ole tullut isompia muutoksia. Suurimpana muutoksena on ehkä kuitenkin se, että kovat harjoitukset tulen tekemään paremmin palautuneena kuin viime vuonna, jotta reeneistä saisi kaikki irti.

Kestävyysurheilun harjoittelu ei edelleenkään ole mitään rakettitiedettä. Toisaalta on kuitenkin hyvä välillä pysähtyä ja miettiä mitä tekee oikein ja mitä väärin...

Tällä hetkellä Joensuuosaston tilanne näyttää erittäin hyvältä. Muuttovoitto on plussalla, sillä Martomaan Simpan ja Hernelahden Miikan osoite löytyy tällä hetkellä Joensuusta. Myös pari tulista vahvistusta pukee KR:n punamustan nutun niskaan ensi kaudeksi. Joensuun Katajan ja KR:n yhteiset testijuoksut neljän viikon välein ovat myös aivan loistavia paikkoja käydä otattamassa oikein kunnolla. Jos ei seuransisäistä kilpailua löydy niin ainakin kahden seuran välillä löytyy!

Tällä hetkellä lämpömittari näyttää lukua -12, joten suunnistustouhut taitaa olla tämän vuoden osalta ohitse. Eilen tosin käytiin Rohaskan Janin kanssa sutjuttelemassa pitkä/pitkähkö suunnistusharjoitus Kontiolahdella melkoisen ´jäisissä´ maisemissa. Alun kohmelon jälkeen meno oli varsin hauskaa, vaikkakin muutama koukero tuli leivottua. Laitetaan se hyvien juttujen ja keskittymisen puutteen piikkiin :)

Linkkilista:

Joensuun Katajan ja Kalevan Rastin yhteinen testijuoksu

Kalevan Rastin UUDET Internetsivut


Pitkä+sprintti

Ei muuta kuin jouluja...

Tabula rasa

Uusi harjoituskausi on pikku hiljaa alkamassa. Marraskuu on tosin mennyt lähinnä opiskelun merkeissä. Päiviin on ahdettu koulua enemmän kuin ihmiskroppa kestää, joten harjoitteleminen on jäänyt lähinnä lenkkeilyksi. Kahdeksan tunnin koulupäivän jälkeistä harjoittelua voidaan kutsua ennen kaikkea lenkkeilyksi, jopa ulkoiluksi. Kiihkeän opiskelurytmin takia harjoittelusta on tullut enemmänkin pakokeino arkitouhuista ja erittäin hyvä vastapaino koululle. Lenkille lähteminen on melko vaikeaa pitkien koulupäivien jälkeen, mutta lähes aina lenkin jälkeen fiilis on huomattavasti parempi kuin sinne lähtiessä.

Joulukuussa opiskelutahti onneksi tasoittuu ja harjoittelu sen myötä muuttuu tavoitteellisemmaksi ja systemaattisemmaksi. Oikeastaan niinhän se oli viimekin vuonna: oikea harjoittelu alkoi vasta joulukuussa.

Blogiosastolla on ollut viime ajat melkoista hiljaiseloa. Yritän jatkossa päivitellä minkä elämäni hektisyydeltä ehdin. Vaikka suunnistuskausi on osaltani hyvinkin pitkälle ohi niin läväytän tuohon muutaman nassakan yöreenin syksyltä. Enää en jaksa suunnistaa, vaikka lumet ulkona sulaakin melkoista vauhtia.


Night

Night

Hektistä on elon tie

Ei ehdi oikein mihinkään nykyään. Kouluhommat painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Urheilemaankaan ei ehdi kuin otsalampun valossa. Se tosin ei ole mikään huono asia, sillä yösuunnistushan on melkoisen makoista puuhaa.

SM- kisatkin saatiin tämän kauden osalta paketoitua muutama viikko sitten. Siinä mielessä kisa oli minulle poikkeuksellinen SM- kilpailu tällä kaudella, että pääsin kuin pääsin A-finaaliin. Tosin määrämittaisella eli juuri ja juuri rimaa hipoen. Finaali olikin yksinäisen miehen puuhaa. Siinä kelissä ja sillä radalla kavereita olisi kaivattu hyvän sijoituksen tekemiseen. Lopussa sain kokea myös kunnon tummumisen. Voin kertoa, etten ole koskaan aikaisemmin katkennut niin tylysti. Lopussa joutui nimittäin kävelemään niin ylä- kuin alamäissä. Varsinkin jälkimmäisissä kävelyksi heittäminen viittaa jonkunasteiseen väsymystilaan, jopa megalomaaniseen.

Vaikka aika on ollut kortilla niin muutama nätti reenikin on käyty kiskomassa.


Night-O

Night-O

Relay training: 4.7km/21.22min

Jankon betoni

Kahden melko kehnosti sujuneen SM-kilpailun jälkeen luonnollinen jatkumo oli tietysti flunssa. Saa nähdä kehkeytyykö tästä vielä influenssa. Ilman sikaa tai sen kanssa.


SM-keskari karsinta


SM- Betoni


Night-O


SM-keskari


Tunnelmia SM-viestistä

It´s a hard day

Tiistai oli hieno, mutta rankka päivä. Aamu alkoi "tiukalla" vesijumpalla. Joku saattaisi ehkä tovin ihmetellä miksi harrastan kyseistä vesiurheilun muotoa. No, vastaus löytyy alasta, jota opiskelen. Kaiken kaikkiaan aamuinen vesijumppahetki oli varsin mukava tapa aloittaa kahdeksan tunnin koulupäivä. Niitä on tähän alkuun siunaantunut oikein olan takaa, mutta huhupuheiden mukaan rytmi helpottuu alkuviikkojen tai kuukausien jälkeen, tiedä häntä.

Tällä kertaa ehdin kuitenkin koulun ja reenin välissä käymään kotona hakemassa suunnistamiseen tarvittavat välineet. Ohjelmassa oli kova/kovahko suunnistusharjoite. Sen verran oli kuitenkin ´löysä´ olo, etten aivan maksimaaliseen suorittamiseen kyennyt. Ykköselle hermopummit, muuten semiookoo jees. Hieno maasto, suosittelen lämpimästi.



Harpatti S-vedot

"Lomailua"

Mitään sanottavaa ei juurikaan ole. Tai ainakaan mitään järkevää. Siispä latailen muutaman priimaluokan reenikartan tältä viikolta. Teemana on ollut kadotetun taidon metsästys. Vielä ei löytynyt, mutta jatkan ankaraa etsimistä. Happo on läsnä, syynä lienee varsin monet VK/MK-reenit tällä viikolla. Toivon mukaan kunto ikään kuin pulpahtaa pintaan parin viikon kuluessa :)


Mörköahon suunnistusvedot. 4x n.1.5km/5min palautus.


Petronkankaan suunnistusvedot. 5x 1.4km-2.1km/5min juoksupalautus.


Kuusojalla loppuverkat Petronkankaan happoja sulatellen.


Karsikon sprinttireeni 3.2km(3.75km)/14.55min


Perävaara. Isonkäden priimanpukkausta. 10km/1.13h

By the way- Köntti on kauhiassa tikissä!